Tuttu terminaali, liukuportaita ylös ja käytävää pitkin laivaan. Monipuolisesta buffasta toinenkin lautasellinen herkkuja aaltojen keinuttaessa kevyesti alusta. Aurinko merenaalloista heijastuen. Edessä perheen yhteinen viikonloppu Tallinnassa.

Vielä joulumarkkinoiden allakin taisin ystäväperheen kanssa Tallinnassa käydessä ajatella, että enpä olisi koskaan uskonut löytäväni itsestäni risteilijää. Vannoutunut maakrapu. Tälle reissulle lähdin jo toisin miettein, hyvinkin innostuneena. Lastenkin kanssa lähteminen on reissu toisensa jälkeen helpompaa, sillä he tietävät matkalaukkunsa monta kertaa pakanneina ja hytin ovet avainkortilla avanneina, mitä odottaa. Silti tuntuu mukavalta nähdä, miten he hihkuvat buffetin herkut nähdessään ja esittävät toiveen puolikkaasta kokislasillisesta, ihailevat tax freen kauniita hajuvesipulloja ja antavat tuulen hulmuta hiuksissa laivan kannella. 

Uutuudenjännitys on kiehtovaa, mutta myös uuvuttavaa. Kun matkajännitys ei enää purkaudu levottomuutena tai rauhattomana hääräämisenä, vaan pikemminkin nykyisin tuttuuden takia innostuksena ja loputtomina tarinoina, pysyy reissupäivien tietty arjenomaisuus sopivassa suhteessa. Ainakin meillä on tärkeää pitää reissussakin kiinni rutiineista unen ja ruokailujen suhteen. Silloin ollaan kaikki paremmalla tuulella ja jaksetaan käydä suunnitelluissa kohteissa – kylpylässä, merimuseossa, eläintarhassa , tiedekeskuksessa tai missä tahansa. Tämä viikonloppumatka tehtiin siltä osin poikkeuksellisesti, että siinä missä menomatka taittui pika-alus Megastarilla, valittiin paluumatkalle nopean parin tunnin shuttlen sijaan isompi risteilijä, Silja Europa ja liki neljän tunnin paluu Suomenlahden yli.

Osin tähän vaikuttivat lähtöaikataulut, mutta pääasiassa vaihtelun halu. Lapsia ilahdutti Europan erilainen leikkitila Lottemaan teemapuistohenkisesti ja buffetissa ehdittiin hakea vielä yksi annos suklaamoussea teen rinnalle. Omaksi suosikikseni jäävät Tallinnan osalta kyllä edelleen shuttlet, sen verran nopeita ja moderneja ne tässä siirtymässä lasten kanssa ovat. Tallinnassa yövyttiin tällä kertaa Tallink City Hotellissa, joka sijaitsee erinomaisella paikalla ihan Viru-keskuksen kupeessa. Aiemmin ollaan viivytty poikkeuksetta Tallink Spa& Conferencessa, joka vetoaa etenkin lapsiin suurella kylpyläosastollaan. Tallink Spa& Conference on kuitenkin tällä hetkellä remontissa avautuen toukokuussa uudella ilmeellä, joten palataan katsomaan tätä majoituksenkin myötä kesän tullen. Ilman tuttua kylpyläelämystä ei kuitenkaan oltu, vaan ennen iltapalaa käytiin sisarhotellissa uimassa.

Tallink City Hotel on sekin täysin remontoitu ja moderni, jonka ilmeessä näkyy sopivasti tuttu skandinaavisuus. Keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli oli muuten yllättävän hiljainen.

Huoneenamme oli junior sviitti, joka toimi parisängyllä ja vuodesohvasta levitetyllä vuoteella hyvin. Tällä hetkellä eletään neiti neljäveen kanssa vaihetta, jossa hän kömpii tarvittaessa yhä hyvillä mielin reissuilla meidän väliimme, mutta nukkuu rauhallisesti myös omassa sängyssään.Kun katsottiin illalla näkymiä yli Tallinnan kymppikerroksen huoneestamme ja tytöt valmistautuivat pyjamissaan kikatellen ja höpötellen nukkumatin matkaan, oli sellainen hassun levollinen olo. Onnellinen. Tyytyväisyys ja onni siitä, että ihan paras reissuseura on oma perhe, vaikka tosi mielellään lähdetään myös ystäväperheidenkin kanssa matkalle. Mutta jotenkin jälleen sen kirkastuminen, että moni asia on tosi hyvin silloin, kun meillä on perheenä hyvä olla. Samoissa ajatuksissa oli kuusivuotias esikoinen. Vahvana tunneihmisenä ja fiilistelijänä hän asetteli Harri Hyljettä tyynynsä viereen ja pohti sängyllä jalat ristissä istuen reissun onnistuneisuutta ja huoneen mukavuutta. Sitäkin, miten ihmeellistä on, että aamulla voi olla ihan eri paikassa kuin samana iltana nukkumaan mennessä. Vaikka asiakkaista puhutaan kaiken liiketoiminnan lähtökohtana, asiakaspalvelun taito tuppaa edelleen kaunopuheista huolimatta unohtumaan monissa hotelleissa. Tallink Cityssä se hallittiin – kiitettävän ystävällistä palvelua saatiin niin vastaanotossa kuin ravintolankin puolella. Sille annan joka kerta reissuun lähtiessä yhä suuremman arvon. Olen löytänyt laivamatkaamisesta vaivattoman tavan reissata lapsiperheenä ja kokea satojen ajokilometrien rinnalla tai lentokoneessa nököttäessä jotakin muutakin. 

Tähän saakka ollaan näillä perhereissuilla jätetty auto Suomen päässä terminaaliin ja kuljettu niin Tallinnassa kuin Tukholmassakin takseilla ja busseilla. Vaikka nähtävää riittää yhä laivamatkan kohdekaupungissakin, on ajatuksissa tulevaisuudessa automatkailu Tallinnasta ja Tukholmasta eteenpäin. Kolmårdeniin Bamsea ja eläimiä moikkaamaan, Pärnun kylpylään ja vanhoihin linnoituksiin. 

Ystäväperheen kanssa ollaan mietitty tuleville vuosille Välimeren risteilyjä, mutta sitä ennen olisi kiinnostavaa käydä täällä lähempänä myös Peppi Pitkätossun ruusuisella Visbyn saarella tai Riiassa. Pakata Harri Hylkeet ja sateenkaarensävyiset uimapuvut, ja sujauttaa lasten pienten askelten näkökulmasta pitkiin terminaarisiirtymisiin matkaevääksi pieni rusinarasia kuten nytkin. Myötätuulessa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu