Vauvavaiheessa uniongelmat kuten nukahtamisvaikeudet ja yöheräily ovat hyvin tavallisia. Yöunet muuttuivat rauhattomiksi milloin hampaista tai uuden oppimisesta, milloin sairastelusta.

Sen olin valmis hyväksymäänkin. Pystyn yhä palauttamaan mieleeni sen vauvavuosien mielettömän väsymyksen, kun etenkin imetysvaiheessa heräilyjä oli läpi yön vain muutaman tunnin välein. Viikkoja, kuukausia. Sinnitellään, kyllä ne pian kasvavat, vähän kuin huomaamatta, tuettiin toisiamme. 

 

”Isää, tuu mun viereen!” huutaa kolmevuotias sängystään aamuyön tunteina.
”Äiti, eihän nappisilmiä ole?” varmistaa uninen viisivuotias.

 

Tähän en ole valmis, en ollenkaan.

Kolme- ja viisivuotiaamme ovat alkaneet heräillä öisin. Eikä edes kerran tai kaksi. Viime yöltä taidettiin aamun laskutoimituksessa päätyä miehen kanssa viiteen. Viiteen liian moneen.

 

Mitään selkeää yhteyttä ei ole arjen muuttumisesta löydettävissä. Säännöllinen päivärytmi rutiineineen ja ulkoiluineen on se, mistä on pidetty kiinni vauvavuosista saakka. Vauvavuosina välillä turhankin oppikirjamaisesti hampaat irvessä ja joustamattomasti. Iltaisin rauhoitutaan hyvissä ajoin ja tyttöjen illat toistavat ennustettavalla tavalla samaa iltasuihkuista iltapalaan ja satuhetkeen.

iPadejaan lapset saavat katsoa harkiten iltapalan yhteydessä. Jokin aika sitten otettiin nekin illoista pois, etteivät häiritsisi unta ennen nukahtamista. Sitä voisi kokeilla uudelleen, vaikkei selkeää yhteyttä nähtävillä ollutkaan.

Kesä ja syksykin meni mallikelpoisesti. Aikaisista aamuauringonsäteistä huolimatta lapset nukkuivat poikkeuksellisenkin pitkään ja pääsääntöisesti kokonaisia öitä.

 

Loppusyksyn pimeys toi talven lähestyessä mukaan heräilyt. Oma huone ei enää tuntunutkaan turvalliselta etenkään viisivuotiaan silmin. Mielikuvitushahmot muuttuivat nukahtamisen hetkellä todellisiksi, pelottaviksikin. Niistä keskustelu ei tunnu tilannetta auttavan, käytiinpä keskustelua päiväsaikaan tai ilta-aikaan. 

Ennen kaikkea esikoinen haluaa varmuuden, että me vanhempina olemme isossa omakotitalossa hänen lähettyvillään. Äänen kantaman päässä.

Lapsen huoneen pitäisi olla mahdollisimman hämärä tai pimeä, mikä edesauttaisi syvää unta, vinkataan unioppaissa. Se, miten useampaa yövaloa kummituspelon takia vaativa viisivuotias suostuisi vähentämään huoneensa iltavalaistusta, on pohdinnan paikka. Osa yövaloista sammutetaan hänen nukahdettuaan.

 

Kolmevuotias kuopus puolestaan herää säännönmukaisesti aamuyön tunteina. Havahtuu unestaan ja huutelee isäänsä. Hän ei koskaan nouse sängystään – kuten ei isosiskonsakaan - vaan istuu siellä unenpöpperöisenä huoneeseen mennessä. Oma-aloitteisesti hän ei kuitenkaan tunnu painavan päätä takaisin tyynyyn, vaan rutistaa vain nallea tiukemmin syliinsä.

Janna Rantala, lastenpsykologi, on todennut, että leikki-ikäisen voi antaa öisin odotuttaa vanhempaansa useitakin minuutteja. Näin voisi katsoa, josko unesta havahtumistilanne menisi ohitse itsekseen ja lapsi jatkaisi uniaan. En niinkään epäröi vanhemman sydämen särkymistä yölliseen huhuiluun vastaamattomuudessa, vaan pikemminkin sitä, että tiedän toisen lapsen huhuillessa toisen heräävän viereisessä huoneessaan. Nimimerkillä sen sata kertaa todeksi nähty.

 

Välillä nukutaan meidän vanhempien parisängyssä kolmisin, välillä meistä jompikumpi kömpii ensin havahtuvan lapsen viereen joko hetkeksi istumaan tai nukahtaa väsyneenä viereen.

Perhepeti, oma sänky, sänkypendelöinti. Huhheijaa.

 

Se on vain vaihe. Yksi vanhemmuuden lohdullisimpia toteamuksia. Tämän vaiheen voisin tosin jättää taakse aika pian.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu