Pian kuusivuotiaamme on vahvasti hakenut omaa tilaansa ja paikkaansa viime kuukaudet. 

Hän käy omaa pohdiskeluaan ison vs. pikkutytön dilemmasta ja siitä, mitä hänen oikeastaan tulisi olla.

 

Hän haluaa olla iso, mieluiten jo lähes koululainen ja olla kaikessa mukana. Hän haluaa, että häneen suhtaudutaan eri tavoin kuin pieniin lapsiin, ikään kuin vastuullisuuteen ja omaan ajattelukykyyn luottaen, sillä hänhän on - no, iso. Ainakin siinä hetkessä. Hänellä on halu kokeilla, mennä ja ottaa omaa tilaa. Hän osaa, pystyy ja taitaa, sekä omasta mielestään että todellisuudessakin. 

Niinä hetkinä hän haluaa ylittää suojatien itse, kulkea kaupassa itsekseen ja lähteä yökylään kaverille.

Toisessa hetkessä hän haluaa olla pieni ja pysyä pienenä. Käpertyä syvälle syliin, kulkea käsi kädessä ja nukahtaa meidän vanhempien makuuhuoneen varapatjalle. "Äiti, sä tiedät kyllä. Aikuiset tietää aina, mutta lapset ei ihan aina", hän saattaa vastata, jos kysyn johonkin mielipidettä. 

Pienenä pysymiseen hän liittää selkeästi ajatuksen siitä, että pienistä huolehditaan aina. "Mä en halua tulla isoksi, kun sitten mä en ole enää teidän lapsi", hän pohti vain jokunen viikko sitten kyynelten kihotessa silmiin. 

 

Oman itsen hakemiseen liittyy vahva tahto tehdä itsenäisiä päätöksiä ja olla kenenkään komentelemattomissa tai ohjailemattomissa. Halu olla omaa mieltä. 

 

Kuin kuuroille korville. Siksi sitäkin ovat välillä olleet nämä viime viikot esikoisemme kanssa. 

Valikoivan kuulon voin vielä sulattaa, mutta tämä nykymallin täydellinen kuulemattomuus tietyissä tilanteissa vaatii kärsivällisyyttä. Päiväkodin pihalla hän ei toisinaan ole kuulevinaankaan kotiinlähtökehotusta - edes sen kymmenennen kerran toistettuna. Kaverin kanssa aikaa viettäessä kehotukset kaikuvat vieläkin enemmän seinille. Ikään kuin hän ei oikeasti kuulisi. 

 

"Mutta kun mulla oli niin kivaa", hän kertoo selitykseksi. "Koska mä halusin päättää. M-Ä." Niin, hänkin on mieltä. Vahvasti.

 

Tilanteet eskaloituvat yleensä väsyneenä ja nälkäisenä. Vahvat tunneleimaukset liittyvät myös tilanteisiin, joissa hänellä on seurana erityisen hyviä kavereita, joiden lähtö tai joiden luota lähteminen harmittaa. Koska hänhän haluaisi (luonnollisesti) päättää, milloin lähdetään. 

 

Useammin hermoja kiristävään keskusteluun käytöstavoista ja yhteisesti sovittujen pelisääntöjen pitämisestä päädytään mun kanssa. Meidän temperamenttimme ovat samanlaisemmat ja siksi yhteentörmäyksiäkin tulee helpommin. Lasten isä on perusluonteeltaan tasainen diplomaattinen ja sovitteleva, vahvatahtoinen, mutta harkitseva, ihan kuten kuopuskin. Mulla taas on idea ja toteutussuunnitelmakin asiassa kuin asiassa valmiina silmänräpäyksessä ja maailmaa syleilevä syttyminen asiaan välitöntä. Ihan kuten esikoisellakin.

 

"Vielä kerran. Vielä yhden kerran. Vielä yyyyyyhden kerran." Miten turhauttavaa, kun itse - myös luonteeni mukaisesti -  olen jo ajatellut valmiiksi tavan edetä. Sen hetkisen ja kymmenen seuraavaa. Melkoista jatkuvaa kasvamisen koulua tämä vanhemmuus. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Henna | Pölyä Pinnoilla -blogi
1/1 | 

Meillä 5,5-vuotiaalla, tulevalla syksyn eskarilaisella selvä "uhma"- eli kasvu- ja kehitysvaihe menossa. Koska olemme hänen kanssaan hyvin samanlaisia, olemme vähän väliä törmäyskurssilla, mutta sitten taas ymmärrämme toisiamme ilman sanojakin.

Olen tässä miettinyt viime päivinä, että miten helvetissä mie tulen kestämään aikanaan kaikki murrosiät ym., kun nytkin ottaa näin koville... Mutta kai se on luotettava, että tässä vanhempanakin kasvaa ja kehittyy.

Tsemppiä arkeen ❤

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu