Ai teidän lapsenne menee aikaisin illalla nukkumaan ja nukkuu läpi yön? Oikeasti, miten te sen teette?

 

Sängyssä edestakaisin pyörivän, sata ja yksi kertaa tyynystä päänsä nostavan pian kolmevuotiaan ja "mä-en-saa-unta"-pian viisivuotiaan iltapuuhat hermostuttivat meidät vanhemmat ilta toisensa perään. Tai oikeastaan ensimmäinen koitos otettiin jo iltapäivällä, kun kuopus piti saada päiväunille. Piti ja piti. Jotenkin nähtiin, että alle kolmivuotiaat tarvitsevat päivittäin säännölliset päiväunet.

 

Päiväunettomista päivistä kerroin jo aiemmin keväällä, jolloin kaksivuotiaan päiväunikapina oli jo hyvässä vauhdissa. Tunnin nukutuksella nukuttiin tunnin päiväunet ja iltaunet venähtivät kaikista päivän reippaistakin leikeistä huolimatta iltapuolikymmeneen. Silloin tuntui, että muutoin kivasti sujuva arki oli jatkuvaa neuvottelua nukkumisesta ja ajatukset alkoivat pyöriä liikaa unien ympärillä. Oikeastaan joinakin päivinä jo pelkkä ajatus nukuttamisesta nosti verenpaineet. Kokeilujen lopputuloksena päädyttiin ehdottomien ei-nukuta-tai-takuulla-nukutaan- päivien sijaan rennompaan fiiliksen mukaan menevään pienen lapsen unirytmiin. Että nukutaan niinä päivinä kun unta selkeästi tarvitaan.

 

Mutta arvatkaapas mitä? Nyt meillä nukutaan ja on itseasiassa nukuttu jo useamman viikon ajan hyvin. (Aina tosin kun sanon tän ääneen, on karman lakina seuraavan yön hulina)

 

Molemmat tytöt jättävät päiväunet väliin ja ovat valmiita sänkyyn iltasatujen ääreen jo iltakuuden jälkeen. Iltakuusi, sehän on vauvojen nukkumaanmenoaika, ajattelin mäkin. Silti puoli seiskan aikoihin molemmista huoneista kuuluu levollinen tuhina ja he nukkuvat aamuseiskaan saakka. Kumpaakaan ei tarvi enää "maanitella" sängyssä pysymiseen, vaan sängyssä oikeasti valmistaudutaan päivän kuulumisten vaihtamisen jälkeen nukkumiseen.

 

Mikä parasta, aamuisin tytöt heräävät poikkeuksetta tosi hyväntuulisina. Välillä öisin käydään vessassa ja toisinaan nähdään pahoja unia, mutta nehän kuuluvat kenen tahansa öihin. Päivisinkin he jaksavat reippaasti neljään, jopa pidempään, ennen kuin alkaa olla havaittavissa merkkejä selkeästä väsymyksestä.

 

On selvää, että on päiviä, joihin päiväunet kuuluvat, sillä iltakuudelta nukahtaminen rajoittaa iltaelämää väistämättä. Meidän nykyisessä elämäntilanteessa ehditään kuitenkin kokea seikkailumme ja tavata lähes kaikki ystävät päivisin. Siksi juuri nyt tämä rytmi toimii erinomaisesti. Ennen kaikkea se on kokeilemisen arvoista silloin, jos nukutuksesta tuntuu tulevan elämää suurempi juttu. Sitä paitsi nyt meille vanhemmillekin jää iltaisin eri tavalla omaa aikaa sekä kaksin että ystävien kanssa. Kivasti lapsiperhearkea tasapainottavaa muuten sekin.

 

Lasten nukkumisesta olen aiemmin kirjoittanut mm.

Päiväunikapina - "Äiti, vielä yksi asia..."

Suunnitellusti päiväunettomia päiviä - Miten meillä sujui kaksivuotiaan kanssa?

- - - - -

 

Teehetkien koti-blogi kahden pienen tytön arjessa eläen löytyy myös Facebookista sekä aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu