Tunnelman sähköistyminen oli aistittavissa heti, kun he huomasivat mun astuneen päiväkodin eteiseen. Yhteisissä leikeissään kaksi juuri neljä vuotta täyttänyttä ystävää, jotka vilkaisivat toisiaan odotuksen riemu silmissään. 

Tämä olisi heidän iltansa, pitkään odotettu ja useasti keskusteltu. Ensimmäinen kerta, jolloin toinen saisi parhaan ystävänsä kotiinsa ihan yksin, ilman äitiä. 

Päiväkodin eteisessä he pukivat ripeästi, pakkasivat huolella reppunsa ja pyysivät apua takkiensa vetoketjuissa. Innostuksen puna poskillaan, jännitystä äänessään. Kipaisivat ulos tömistäen päiväkodin portaita samanaikaisin askelin ja tarttuivat pihalla toisiaan kädestä. 

Takapenkillä turvaistuimissaan vierekkäin, matkalla kohti yhteistä leikkiaikaa, Boomboomkaata laulaen ja välillä kikattaen. 

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

❤️ Oman ystävän päivä ❤️Eilen tähän aikaan mua odotti päiväkodissa kaksi nelivuotiasta. Kovasti touhuissaan kumpikin. Kuopuksen paras ystävä lähti ensimmäistä kertaa luoksemme ihan yksin. Ylipäätään ensimmäiselle vierailulle oman kaverin luokse ilman vanhempiaan. Takapenkkiläiset hihittivät, halusivat ruokapöydässä tuolinsa vierekkäin ja tutkivat leluja kylki kyljessä. Onnistunut ilta ja onnelliset lapset. Onneksi näitä(kin) tulee lisää. #ystävät #ystävyys #parasystävä #päiväkotikaverit #leikkihetki #olettärkeä #bestfriends #friends #vauvablogit #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @meidanperhelehti 

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

Samana iltana nukkumattia odotellessaan pieni pörröpää oli peittonsa alla onnellinen. Yhteisestä leikkihetkestä oli puhuttu pitkään. Sitä oli nelivuotiaiden toimesta suunniteltu päiväkodin lääkäri- ja kotileikkien lomassa, kuiskuteltu hipihiljaa ennen päiväunille menoa ja vannotettu päivien päätteeksi, että jutellaan kummankin äidin kanssa.

"Kivointa oli se, että me leikittiin mun huoneessa ja me naurettiin. Meillä oli ovi kiinni, että saatiin olla kahdestaan", hän mainitsi ystäväänsä viitaten, kun kysyin illalla tuttuun tapaan kolmea hyvää asiaa päivästä. Hän oli onnellinen siitä, että tiivis päiväkotiystävyys ulottui sinä iltana myös kotiin. "Mä tykkään siitä niin niin paljon." 

Tänä syksynä meillä on käynyt paljon lasten kavereita. Monet ovat käyneet perheidensä kanssa tai heidät on saatettu kotiovelle vanhempien jatkaessa omiin puuhiinsa hetkeksi. Lähes yhtä monta pikkuystävää ollaan napattu mukaamme päiväkodista tai eskarista. Takapenkkiläiseksi. Monta reppua tai nukkea Pommesta Emmaan on nököttänyt eteisessä tyttöjen reppujen vieressä. 

On ollut päiviä, joina olen työpaikalta lähtiessä hengittänyt syvään ennen päiväkodille ja eskariin lähtöä. Päivän rutistamisen jälkeen huokaissut illan suunnitelmallisuudelle rennon pyjamahousuilun sijaan. Miettinyt kerran, jos toisenkin, että minkä ruuan  omille ja lainalapsille valmistan ja mitä heidän seuranaan puuhailen. 

Joka ilta, kun pienet ystävät ovat palanneet omiin koteihinsa omien vanhempiensa luokse, olen tuntenut kiitollisuutta. Vilpitöntä iloa siitä, että tytöt ovat löytäneet hyviä ystäviä, joiden kanssa haluavat viettää aikaa myös hoitopäivän jälkeen. 

 

Siksi valmistan sen broilerkastikkeen ja katan pöytään ylimääräisen lautasen, kipaisen vessaan "pyyhkimään"-huudon myötä parin muunkin lapsen perässä ja nostan lasten nukahdettua roolivaatteet henkareihinsa seuraavia leikkijöitä odottamaan. 

He ovat luoneet omia ystävyyssuhteitaan, heille tärkeitä. Ihan kuten meidän aikuisten ystävyydet ovat meille tärkeitä. He rakentavat niitä eteenpäin itse, mutta vanhempana voin tukea heidän ystävyytensä syventymistä järjestämällä aikaa yhteiseen leikkiin. Vaikka sitten aikanaan ne raidalliset pyjamanhousut ja villasukat jalassa. 

 

- - - -

Pohdintojen takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika, joka palasi alkuvuodesta vuosien perhe- ja opintovapailta asiantuntijatyöhönsä viestintäkentälle. Äiti ja vaimo, ystävä. Päiväkotiarkea nelivuotiaan ja eskarilaisen kautta paljon pohtiva kasvatustieteilijä. Teetä ja joulua rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai lähes päivittäisin kuvatarinoin Instagramissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu