Nukuit lähes koko matkan turvaistuimessasi, pidit tutulla tavalla uniharsoa poskea vasten. Ihan samalla tavalla kuin vauvasta saakka, nämä viisi vuotta. Tuhisit levollisesti pikkusiskosi vieressä rakkain nukke tiukasti sylissäsi. 

 

Vilkaisin sinua monet kerrat peruutuspeilistä. Mun esikoiseni, pieni suuri tyttöni, matkalla jälleen kummitädin luokse useammaksi yöksi. Miten samaan aikaan voikaan olla niin ylpeä ja toisaalta niin hurjan haikea mieli.

 

Kilometrit taittuivat. Olisin halunnut herättää sinut, jutella viimeisiä tärkeältä tuntuvia ajatuksia ennen reissuasi. Niitä, jotka eivät oikeasti tainneet olla kovin tärkeitä, vaan ihan arkisia päivän kuulumisia, mutta merkittävältä tuntuvia juuri silloin.

 

Rutistin sinut lujasti syliin ennen kuin nostin turvaistuimeen kummitätisi auton takapenkillä, kuiskasin rakastavani. Takavaloja katsoessani lähetin mielessäni onnenenkeleitä matkaasi. Turvallista matkaa pieni, ihania kokemuksia ja elämyksiä, hyviä leikkihetkiä omien aikuistesi kanssa. Tiedän, että iloitset jokaisesta hetkestä ja sinun on hyvä olla. 

 

Tänä iltana ikävä on jo suuri. Koti on niin erilainen, kun yksi perheenjäsen on poissa useamman yön. Tutut askeleet ja riemuisat hypähtelyt, tanssiaskeleet Ti Ti Nallen tahtiin, innostusta pursuavat tarinat ja loputtomat ideat. Halaamiset ja rakkaudentunnustukset. Mökötykset ja viisivuotiaan tunnekuohut. Sisarusten väliset kinaamiset siitä, kumpi on kotileikin äiti ja kumpi lapsi. Elämä jatkuu, mutta erilaisena. Toisenlaisena.

 

Pikkusisko, joka palvoo isosiskoaan, on etsinyt seuraa ja miettinyt taukoamatta tapoja ilahduttaa kotiin palaavaa sisarustaan. Askarrellut kortteja, ostanut kaupasta korvapuustin ja etsinyt parhaat lelut esille - yhteisiin leikkeihin sitten, kun sisko tulee. Toisaalta hän on nämä päivät ottanut paikkansa perheessä uudella tavalla, ikään kuin vahvemmin esille nousten. Yksin ollessaan hän on leikkinyt juuri niitä leikkejä, joista eniten pitää ja pyytänyt seuraksi asioihin, jotka tuntuvat hänelle tärkeiltä. Hän on kiivennyt syliin satukirjan kanssa ja saanut juttuhetkelle jakamattoman huomion. Tullut nähdyksi vain itsenään. Silti tiedän hänenkin kaivanneen.

 

Aamulla olet taas täällä. Juna tuo sinut luokseni. Asemalla saan rutistaa sinut syliin. Rakastan näidenkin erossa vietettyjen päivien edestä.

 

Kiitän siitä, että olet. Että meidän perheemme on. Juuri tällaisena. Onni on arjessa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu