Seikkaileva soijapapu, agenttitehtävissä oleva Mahtimummeli ja aristeleva Hujoppi, sekä turkoosin höyhenen suoraan syliini pudottanut, Kansallisteatterin katossa liitelevä Tukaani – Tippukivitapaus koko perheen musikaalina on täynnä energiaa.

Kuva: Kansallisteatteri, kuvaaja Tanja Ahola

 

Kun jo vuodenvaihteessa sosiaalisessa mediassa hehkutettiin Tippukivitapauksen mahtavuutta ja lasten taidekoulun käytävillä kuhistiin hauskoista kohtauksista, tarttuvasta musiikista ja upeista näyttelijäsuorituksista koreografioineen, jäi ajatus teatterielämyksestä lasten kanssa elämään. Minäkin tahdoin nähdä ne valkoiset toukat ja ruskean jättisilmäisen hassun otuksen, sekä kuulla musiikin, jota useampi ystäväperheiden lapsi hyräili: ”Jos on hanskat, niin tarttee kädet…”

 

Tippukivitapaus perustuu Laura Ruohosen samannimiseen lastenrunokirjaan, ja hän on myös käsikirjoittanut ja ohjannut musikaalin. Kansallisteatterin päälavalla puolestaan nähdään maan parhaita näyttelijöitä ja läpi esityksen kulkevaa livemusiikkia, jonka on säveltänyt Anna-Mari Kähärä.

Kuva: Kansallisteatteri, kuvaaja Tanja Ahola

 

Musikaali on valloittanut yleisönsä jo viime vuoden marraskuusta alkaen ja uskallan olla täysin varma, että se lunastaa odotukset takuuvarmasti jokaisessa esityksessään lokakuun loppupuolelle saakka. Tippukivitapauksen vaikuttavuudesta kertoo jo sekin, että se on lastenesityksenä saanut paikkansa maamme perinteikkäimmän ja arvostetuimman teatterin päänäyttämöllä.

Ensimmäistä täyspitkää musikaalia lähti kanssani katsomaan viisivuotias esikoinen, joka sai vieruskaverikseen samanikäisen ystävänsä äitinsä kanssa. Hänen ystävänsä on hyvinkin tottunut teatterissa ja musikaaleissa kävijä, kun meillä esitykset ovat olleet pääsääntöisesti tyypillisiä reilun tunnin mittaisia lastenteattereita. Siksi odotin hieman jännittyneenä, riittäisikö hänellä keskittymiskyky – mutta turhaan. Esitys jatkuvasti muuttuvine käänteineen ja upealla lavastuksella tempaisi mukaansa.

 

Kansallisteatterilla on taito huomioida lapset erityisellä tavalla. Esitys on tehty laadukkaan kunniahimoisesti parhaaseen pyrkien, ja tavalla, josta jokainen lapsensa mukana Kansallisteatteriin istahtanut aikuinenkin saa kaiken nautinnon irti.

Hieman varautuneesti pimeään suhtautuvan esikoisen huomio kiinnittyi myös siihen, etteivät Kansallisteatterin valot sammu heti esityksen alkaessa, vaan ne pimenevät hiljalleen. Meidän kaltaisille teatterikävijöille, tulevaisuuden todennäköisille suurkuluttajille, ensikokemuksina hurjan positiivista.

Tarinallisuus ja visuaalisuus viehättää, mutta vaikuttavaa on esiintyjäkaartikin. Karkailevana Seija-soijapapuna nähdään Vuokko Hovatta ja hieman aristelevana soijapavun ystävänä Hujoppi eli Jani Karvinen. Yhä sykähdyttävä, iki-ihana Seela Sella ensimmäisen agenttitehtävänsä saavana Mahtimummeli Päätäi Väätäisenä sekä karkulaisten mukana liihottelevana Tukaanina ilma-akrobatian taitava Katja Kortström, vain muutamia mainitakseni. 

 

Kuva: Kansallisteatteri, kuvaaja Tanja Ahola

 

Ja mitä musiikkia– wau - kappaleet jäävät soimaan päässä ja vähänkin muistutettuina palaavat korvamadon tavoin mieleen. Ymmärrän nyt, miksi lasten kaverit hyräilivät toistuvasti ”Jos on lapio, niin tarttee…”

 

Takapenkkiläiset, viisivuotiaat ystävät, pohtivat heti kotimatkalla sitä, milloin heidän olisi mahdollista päästä teatteriin uudestaan. Mieluusti hurjan hyvään Tippukivitapaukseen, jossa valkoiset madot tanssivat ja tippukiviluolassa oli jännittävää, mutta tarvittaessa muutkin lapsille suunnatut esitykset käyvät. Kunhan mennään. Kunhan mennään yhdessä.


"Sinä olet aina niin rohkea, Papu." Ten points, Tippukivitapaus ja Kansallisteatteri. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu