Kreivi Hohoo istuu lattialle lyyhistyneenä ja saa hädintuskin todettua, että häntä pelottaa pimeä. Se, ettei hän tiedä, mitä siellä voisi olla. Siellä pimeässä. 

”Mä arvasin, niin muakin pelottaa pimeä", toteaa kuusivuotias vieressäni. Nelivuotias pikkusisko nyökyttää vakavailmeisenä, seuraten teatteriesitystä tarkkaan isosiskonsa vieressä. 

 

Kreivi Hohoo on helsinkiläisen Teatteri Tuikkeen uusi lastenteatteriesitys, jossa käsitellään pelkoja lasten näkökulmasta. Violettiviittainen Kreivi Hohoo on haavinsa kera rohkein hirviönmetsästäjä ja pelottomin Kreivi, jota maa päällään tai allaan kantaa. 

Hänen tehtävänään on pyydystää hirviöitä uskollisen apurinsa Kätyri Hähään kanssa.  Teatteriin saapuessaan luonnollisesti juuri teatteria piinaavan, mutta ensin hän haluaa esitellä katsojille jo tehtyjä urotekoja vakuuttaakseen taidoistaan. 

Kreivillä on hirviökirja, jonka sivuilta löytyvät tarinat päihitetyistä hirviöistä tarinoineen; rahakarhunkourasta olomuotoaan muuttavaan myrkyttäjään. Lapset innostuvat, jokunen kertoo katsomon hämärästä jo ajatuksiaankin hirviöistä. 

Kenties taidokkain vaihe lapsille kohdennetun teatterin näkökulmasta tapahtuu siinä vaiheessa, kun Kreivi Hohoo ja Kätyri Hähää pyytävät lapsia osallistumaan teatteriin piiloutuneen hirviön kuvailemiseen. Yhdessä keskustelemalla ja piirtämällä syntyy yksijalkainen pomppiva elefantin kokoinen hirviö, jolla on viisi silmää ja kahdeksan lonkeroa, ja jonka heikkoutena on kammota vettä. Hirviö saa nimen Örväinen. Sen tiedetään kuuluvan pimeyskulkijoiden heimoon. 

On kuvattava tarkkaan, että tiedettävä, ketä etsitään. 

 

Uuden hirviön, Örväisen, metsästys ei kuitenkaan sujukaan ihan ongelmitta, sillä Kreivi Hohoo joutuu kohtaamaan oman ainoan pelkonsa – pimeyden pelon. Hän ei ole kuitenkaan halunnut kertoa siitä, kun on miettinyt, mitä muut hänen pelostaan ajattelisivat. Nolottaakin vähän.

 

Dialogi pieneen yleisöön, keski-iältään 5-8 vuotiaisiin on sujuvaa. Lapset kertovat, mitä he pelkäävät ja tarjoavat erinomaisia ehdotuksia myös siihen, mitä pimeän pelolle voi tehdä. Mennä äidin viereen nukkumaan, laittaa lampun päälle tai ottaa pehmolelun viereen. 

"Näetkös, me kaikki pelätään jotakin,” lohduttaa vilkkaan sympaattinen Kätyri Hähää.

Puhuminen auttaa. Se, että kertoo peloista ääneen. Päälle jätetyn valon, unilelun ja vanhemman viereen kömpimisen rinnalla kivi vierähtää sydämeltä, kun voi jakaa pelon. Se on taitavasti tarinaan kytkeytyvä opetus, joka jäi keskustelun myötä selvästi lastenkin mieleen. Rohkeus kertoa omista peloista, vaikka vähän nolottaisinkin.

 

Voin uskoa, että tämä esitys, jota on tarkoitus kiertävän teatterin tavoin esittää kouluilla, kirjastoissa ja eri tapahtumissa, tulee puhututtamaan juuri eskarilaisia ja alakoulujen ensimmäisten luokkien oppilaita. Se, että lapset piirtävät oman pelkonsa paperille ja kertovat keinoja päästä pelosta eroon, tekee mielensisäisestä näkyvän. Ääneen sanomattomasta ääneen sanotun. 

Kreivi Hohoo-esityksen alkaessa tulee miettineeksi, pääseekö tarina hahmojen esittelystä lainkaan eteenpäin, vai jäädäänkö jumittamaan samaan. Tarina vei kuitenkin pian aikuiskatsojankin mukanaan ja saa unohtamaan alun verkkaisuuden. 

Kreivi Hohoon taustalta löytyy helsinkiläinen ammattiteatteri Teatteri Tuike. Tuike on perustamisestaan asti tehnyt myös muun tuotantonsa rinnalla kiertueteatteria lapsille, jonka lisäksi heillä on lapsille suunnattuja kesäteatteriesityksiä. 

Jotta oppisimme kertomaan tunteistamme ja joukostamme nousisi uusia teatterintekijöitä, Teatteri Tuikkeen alaisuudessa toimii Ilmaisukoulu Tuike tarjoten teatteriopetusta kaikenikäisille alle kouluikäisistä aikuisiin. 

Teatteri Tuikkeen majapaikka Tapanilassa on entisen tapettitehtaan tiloissa, persoonallisena ja yksilöllisenä. Hieman karuhkonakin, mutta paikkana, jossa esityksiä tehdään selvästi palosta teatteriin. Tutustuminen Teatteri Tuikkeeseen muistutti jälleen siitä, että erilaisia teatteria tekeviä tahoja on paljon – ja niillä on katsojilleen annettavaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu