Nämä ovat niitä viikkoja, kun sähköpostissa ja paikallislehdissä muistutellaan päivittäin syksyn harrastusvaihtoehdoista.

Tanssia, partiota, muskaria, taidetta, kieliä, jumppaa, teatteria, uimakouluja ja luistelua.

Kiinnostavaa tarjontaa on hurjan paljon ja järkevästi käytettävää aikaa vähemmän. Enkä myöskään voi välttyä ajatuksen tasolla tuskanhien nostattavasta harrastusähkystä ja kaipuusta vapaille illoille ennen kuin ehdin edes täyttää ensimmäisen ensimmäistä ilmoittautumislomaketta. 

Omassa päässä tulee välillä pohtineeksi, missä määrin päiväkoti-ikäinen tarvitsee harrastuksia ja milloin kyse on vanhemman kuvitellusta tarpeesta.

Toisaalta - niin pitkään kun hän itse toivoo harrastusta ja sinne mielellään kavereidensa kanssa lähtee, valinnat tuntuvat oikeilta. 

Alle kouluikäisillä - ja todennäköisesti vielä tulevina alakouluvuosinakin - lasten harrastukset sitovat tiiviisti myös huoltajat. Pienimmillä, usein 3-4 ikävuoteen saakka, harrastuksissa ollaan yhdessä ikään kuin perheharrastuksina. Tanssitaan käsi kädessä muumien tahdissa (sitä en ikinä rehellisesti oikein digannut), opetellaan kuvismuskarissa muotoja ja värejä tai vaihdetaan yhdessä uikkareita uimahallin pukuhuoneessa. 

Silloinkin, kun lapset pärjäävät tunneilla itsenäisesti, on meillä vanhemmilla vastuu kuljettamisesta. Tunnin aikaslotissa voi viemisen ja noutamisen välissä ennättää ehkä kauppareissun, ei juurikaan muuta. 

Harrastukset astuvat siis väistämättä määrittämään perheen yhteistä aikaa ja sitä, miten sitä käytetään. Kenen ehdoilla? 

Tanssi ja kuvismuskari ovat olleet meillä lasten suosikkiharrastuksia, vaikkakin tytöt ovat kokeilleet vuosien aikana montaa muutakin harrastusta jalkapallosta uimiseen ja yleisurheilusta ratsastukseen. 

Tänä syksynä ollaan jouduttu miettimään harrastuksia tarkemmin. Kuopus on kasvanut omista harrastusmahdollisuuksistaan kiinnostuen, esikoinen aloittaa aikataulullisesti sitovamman eskarin ja toisaalta mun töihinpaluu on kaventanut aikaikkunaa. Siinä missä aiemmin harrastettiin päivisin ja ilmoittauduttiin muitta mutkitta 10:30 tai 13:30 alkavaan ryhmään, on työhönpaluu siirtänyt harrastusajat iltoihin. 

Eivätkä ne illat saa olla pelkkää harrastamistakaan. Halutaan myös, että lapsilla on aikaa vapaaseen leikkiin. Siihen, että siskot saavat touhuta omia ja yhteisiä juttujaan oman mielensä mukaan. Että on iltoja ilman suunnitelmia ja lähtöjä - koko perhettä koskien. Tytöt puuhailevat paljon yhdessä ja pystyvät pitkiksikin ajoiksi uppoutumaan itsenäiseen leikkiin valtavalla mielikuvituksella. Se halutaan heillä säilyttää ilman jokailtaista hoputtelua harrastuksiin.

Sitä kuuluisaa tasapainon hakemista. Ruuhkavuosia. 

Harrastuksiin saa myös uppoamaan melkoisen summan, ihan vain kaksilapsisessa perheessäkin perusharrastuksilla nelinumeroisen lukukautta kohti. Toisaalta - noilla euroilla he saavat ohjatun opetustunnin materiaaleineen ja tiloineen laadukkaasti kerta viikkoon. Että mihin oikeastaan vetää sitä rajaa - maksavathan ne omatkin harrastukset, suhteessa usein vielä enemmän. 

Esikoinen toivoi itselleen molempien lasten suosikkiharrastuksen, kuvismuskarin, rinnalle tanssia ja uutuutena vauhtivoimistelua. Kolmea iltaa viikkoon. Näistä jokaisessa hänen mukanaan on yksi tai useampi hyvä ystävä, jolloin hän saa samalla viettää aikaa tärkeiden ihmistensä kanssa. Siitä ajatuksesta tykkään; mielekkäästä tekemisestä omien kavereiden kanssa. Samalla hieman arveluttaa, miten tuo kolmas harrastuskerta aiemman kahden sijasta sujuu ja miten illat väsyttävät eskarin jälkeen. 


Pikkusisko seuraa jalanjäljissä kuvismuskarin ja tanssin parissa. 

Tälle syksylle yritetään vanhempina ujuttaa omia kävely- ja salikertoja noiden lomaan. Syksy näyttää, miten niissä onnistutaan. Onneksi tässä vaiheessa vuotta on yleensä aina hurjasti energiaa ja usein suunnitelmia enemmän kuin sitten oikeasti pimentyvien iltojen ja loskan myötä jaksaa toteuttaa. Suhteutetaan sitten, lähdetään nyt intoa puhkuen liikkeelle. 

 

Harrastukset puhuttavat jokaisessa lapsiperheessä. Bloggaajakollegani ovat avanneet ajatuksiaan myös paljon.
Isäkuukaudet pohtii, Ovatko vain ohjatut lasten harrastukset oikeita harrastuksia ja sitä, missä määrin lapsi tarvitsee harrastuksia. Samoja ajatuksia on Terkuin Ninnillä.

Koivulan emäntä kokeilee taaperoikäisensä kanssa lukuisia harrastuksia ja toteaa, että he saavat harrastuksista energiaa siinä missä moni istuskelee perhekahviloissa. Sattumia ja Suklaarakeita-blogissa puolestaan vinkataan partiosta erinomaisena harrastuksena.


Miten teidän perheen lapset harrastavat? Entä mihin teillä lomittuu aika vanhempien omalle ajalle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu