mielenkiintoinen aihe tosiaan. meidän esikoinen aloitti päiväkodissa viime elokuussa ja päiväkodista hakiessa kyselen että kenen kanssa on leikkinyt, neiti puhuu paljon päiväkotikavereistaan ja tiesi heti kaikkien nimet, mutta vielä syksyllä vasussa vastaus oli päiväkodin puolelta, ettei oltu ihan varmoja ovatko nämä kotonakin puhutut kaverit oikein löytäneet neidin kanssa yhteisiä leikkejä. Kuitenkin mielellään neiti sinne aina jää touhumaan, että ehkä niitä kavereita muodostuu. 

Mietin myös itse paljon kerhokavereita, jotenkin monet kävivät perhekerhoissa tavallaan pareittain, että on se yksi äitikaveri jonka kanssa on samanikäiset lapset ja sitten he tulevat ja menevät yhtämatkaa... itse en koskaan sellaisia kerhokavereitakaan saanut, mutta kyllä tiedän lähes kaikki kerhossa käyvät ja jonkun verran voin väittää tuntevani ja kaupassa moikataan, että sellasia äitituttuja on sitten mullakin monta vaikka ei oikein ystävää - voiskohan lapsillakin olla tälläsia tuttuja päiväkotikavereita ennen kuin muodostuu niitä syvempiä ystävyyssuhteita. Minkä ikäisinä sellasia edes alkaa syntymään? pitääkö huolestua tästä meidän nyt 3,5 vuotiaasta? 

Tämä aihe ei ole tullut mieleenkään. Toisaalta minulla ei ole omia lapsia päiväkodissa. Sen verran alkoi kuitenkin kiinnostaa, että tein jo pikaisen google-haun aiheesta. Itse toimin tällä hetkellä perhepäivähoitajana. Lapsiryhmäni on sen kokoinen, huomaan kyllä miten leikit sujuu ja ettei kukaan jää vastentahtoaan pois leikeistä.

Mahtavaa pohdintaa! Itse olen useasti miettinyt samoja kysymyksiä sitä peläten, että entä jos minun lapseni.
Nyt pojat leikkivät aina yhdessä kun heidät ulkoa haen. Entä kun isompi menee eskariin tai kouluun? Kenen kanssa pienempi sitten leikkii?
Uskon ja toivon todella päiväkodin henkilökunnan olevan niin ammattilaisia, että he kyllä huomaisivat, jos joku olisi yksin.
Mun sydäntä puristaa niin kovaa kun edes mietin sen pienen lapsen mieltä jolla ei ole leikkikaveria. Se huoli ja tuska ettei riitä tai kelpaa ei saisi olla vielä päiväkotilaisella, ei koululaisella, ei opiskelijalla eikä aikuisella. Mutta ei ainakaan päiväkotilaisella. <3

Olen itse töissä päiväkodissa. Kyllä lapsen yksinäisyyden ja ystävättömyyden voi henkilökunta nähdä. Eri asia sitten onko henkilökunnalla tarpeeksi motivaatioita tai työkaluja tehdä asialle mitään. Lapsiryhmä on mahdollista ryhmäyttää ja kaikille etsiä leikkikaveri päivän ajaksi.

Ujojen, syrjäänvetäytyvien ja arkojen lapsien leikkiin aktivoimiseen on yksinkertaisia tapoja. Nämä lapset tarvitsevat kyllä aikuisen tuen. Pelkkä, käy kysymässä noilta saatko mennä mukaan, ei riitä. Kaikilla päiväkodin henkilökunnalla ei vaan välttämättä ole niitä työkaluja, tapoja joita hyödyntää.

On ihan ok, jos lapsi itse sanoo haluavansa leikkiä yksin. Se ei ole epänormaalia ja sitä pitää kunnioittaa. Sekä henkilökunnan, että vanhempien on tietysti hyvä puhua lapsille, että ei jättäisi ketään ulkopuolelle ja jos näkevät lapsen ilman kaveria niin kävisivät pyytämässä mukaan.

Itse näen lapsiryhmän ryhmäyttämisen ja sen että kukaan ei jäisi ilman ystäviä koulukiusaamista ehkäisevänä menetelmänä, johon pitäisi satsata.