Kesäksi bikinikuntoon, sokeriton tammikuu ja pelkkää laatuaikaa. Vuosihan tulee liitämään siivillä, right?


Hei, kiva haaste tuo 2018 kilometriä liikkumista, kun joulupyhien jälkeen tuntee itsensä entistenkin vatsamakkaroiden lisäksi turvonneeksi palloksi kaikista laatikoista ja kinkusta. Kai se nyt lopulta aika kevyesti menisi, keskimäärin 6 kilometriä päivässä, vaikka viimeiset puoli vuotta on liikkunut lähinnä kotiovelta autolle.

Tai rohkenisiko ottaa askeleen kauemmas – 2018 tarjoaa oivan mahdollisuuden pudottaa 18 kiloa. Viime vuonna ois päässyt helpommalla, vain 17 kilolla, mutta mitäs jätin pudottamatta. Äh, miksen soveltanut tätä ajatusta jo Milleniumina.

Kesään saakka ilman lisättyä sokeria, pois herkut ja karkit. Hushus pahikset. Eikä tee tiukkaa edes turkinpippureiden kanssa, olkoonkin lemppareita. Pelkkiä porkkanoita ja lehtikaalta. Tai hei, pystyn mä parempaankin. Otetaan heti kerralla koko vuosi. Kun kerran haasteen ottaa vastaan, niin ryhdytään puuhaan kunnolla ja kauppareissulla syynätään maustepurkkienkin tuoteselosteet. Lapsiperheissähän on vain aikaa.

Ai niin, se parisuhde. Älyttömän tärkeä laatuaika puolison kanssa, nyt varataan aikaa myös sille. Pelkkää silmiin tuijottelua ja siirappisia sanoja kynttilän valossa. Jos menneenä vuonna ehti hädin tuskin sille hampurilaiselle mäkin autokaistalla, vois tänä vuonna petrata. Ottaa kerralla kiinni kaikki lapsiperhevuodet. Parisuhdeillat kahden viikon välein kalenteroituina tammikuusta jouluun saakka. Ei saa tehdä poikkeuksia työn tai harrastuksen takia ja lapsen sairastuessakin etsitään ensisijassa hoitaja. Ai miksi? No, koska parisuhdeaika ja uudenvuoden lupaus. Vatsatautinen lapsi isovanhemman hoitoon, kesken jääneet työt syrjään ja istutaan hymistellen ravintolassa. Ai mikä sua kiristää?

Uusi harrastus! Eih, kaikki muut harrastavat! I-H-A-N K-A-I-K-K-I. Vähintään kolmesti viikossa. Nyt on uutta energiaa, joten joka vuosi kesken jääneestä tanssikurssista tai maalaustaiteen perusopinnoista innostuisi takuulla nyt. Intialaisen päähieronnan viikonloppukurssi ja zeniä sisustukseen. Mainitsiko joku aikuisten jalkapallon ja kotiäitien laskettelukurssin? Oikeastaan, ehtii sitä neljästikin viikossa, kunhan riittävästi kalenteroi.

Kun maaliskuu häämöttää, alkavat rasvattomat välipalarahkat, broilerit ja oliiviöljyssä valmistetut kasviswokit tökkiä ja kauppaan mennessä suklaakeksien kutsuhuudon kuulee jo parkkipaikalle. Kuntosalikortti eteisen pöydällä aiheuttaa hikihelmiä muusta kuin liikunnallisesta syystä ja intialaisen päähieronnan viikonloppukurssin aikaan koko perhe sairasti ärhäkkää flunssaa.

Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet? To-do-listailijana, peripohjalaisena jääräpäänä ja muutoinkin sinnikkäänä suorittajaluonteena olen hahmotellut alkavalle vuodelle vaikka mitä. Näitä ja ties miten paljon muita. 

Jokainenhan haluaa ottaa itseään niskasta kiinni viimeistään vuoden vaihtuessa. Uusi vuosi, tyhjä kirja vielä kirjoittamattomine sivuineen. 365 päivää mahdollisuuksia.

Silti huomenna alkavalle vuodelle toivon oikeastaan vain yhtä asiaa.

Tasapainoa. Koko perheelle, kaikessa mihin ryhdytään. Ja ollaan ryhtymättä. Ollaan vain.

Yhdessä. Aktiivisen touhukkaassa lapsiperhearjessa. 

 

Toivon sinulle onnistunutta vuoden viimeisen päivän iltaa. Rakkautta, lämpöä ja hyvää mieltä.

Sitä tasapainoa. Sinä riität. 

Kiitos, kun olet kulkenut kanssani tämän vuoden. 

- - - 

Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja kirjoja rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu