Aamu- ja iltapalalla jugurtteja, joista erityisesti ne pillillä juotavat ovat tosi käteviä, kaveritreffeillä yhden keksin sijaan helposti toinen tai kolmaskin, päiväkodin jälkeen kovaan janoon pillimehu – harvoin huomaakaan, miten helposti lapsikin saa välipalana ja kaikenlaisena naposteluna hurjan sokeripitoisia ruoka-aineita.

 

Joo, tiedän, että lasten – ja perheiden - vääristyneestä ruokavaliosta ja huimasta lisätyn sokerin määrästä puhutaan paljon ja tietoa on saatavilla jokaiselle helposti. Silti olin jotenkin ajatellut, että koska meillä lähtökohtaisesti syödään monipuolista kotiruokaa laadukkaista raaka-aineista, eivätkä lapset juurikaan saa karkkeja, ei sokeriasioihin tarvitse niin paljon kiinnittää huomiota. Ettei maustettu jugurtti tai keksi silloin tällöin ketään kaada.

 

Ei kaada ei, mutta jotenkin tulin kiinnittäneeksi kerta toisensa jälkeen huomiota siihen, että makeaa saatuaan molemmilla tytöillä toistui sama ilmiö hetkellisistä energiapiikeistä rauhattomuuteen ja yhteisten pelisääntöjen noudattamattomuuteen. Sellaiseen yleiseen levottomuuteen ja häsellykseen. Jonkin ajan kuluttua sokeripommista seurasi vielä useammin väsymyksenä näyttäytyvä kiinnostumattomuus ja epämääräinen nurina ja narina.

 

Toisaalta tuntui, että jos iltapala jostakin syystä venähti kovin lähelle nukkumaanmenoaikaa, lapset vain piristyivät jugurteistaan ja nukuttamisesta tuli enemmän tai vähemmän tahtojen taistelua. Tai että makean rinnalla se ”oikea ruoka” ei oikein maistunutkaan, vaan syöminen oli enemmänkin satunnaista närppimistä sieltä täältä ja jatkuvaa neuvottelua siitä, montako lusikallista vielä tarvitsee syödä.

 

Se oli yhden välipalaa seuranneen rauhattoman iltapäivän päätös, hetkellinen ajatus periaatteelliselta pohjalaiselta - turhat sokerit karsitaan lasten päivittäisestä ruokavaliosta tästä eteenpäin. Muutaman päivän lapset kyselivät jugurtin, erityisesti suklaajugurtin perään ja ehdottivat joitakin kertoja keksejä eväsreppuun pakattavaksi tai pyysivät janoon pillimehua. Söivät kuitenkin tosi hyvillä mielin porkkanoita, kurkkuja, omppuja ja päärynöitä, mansikoita ja mustikoita välipalalla suurempina annoksina ja samalla saatiin takaisin taaperovuosien tapaan aamu- ja iltapaloihin isot lautaselliset puuroa. Sokeroituja pillimehuja he eivät enää pyydä lainkaan, vaan ottavat mieluummin sokeroimattoman, eivätkä he edes avaa laatikkoa, josta joskus kärttivät ohi kulkiessaan keksejä. Kaupassa eivät ole aiemminkaan toivoneet karkkihyllyltä karkkeja, mutta nykyisin vielä vähemmän.

 

Arkeen on tullut erikoista seesteisyyttä, vaikka touhua ja vilkkautta toki riittää lapsiperhearjessa aina. Äkkinäisiä mielialan vaihteluita lapsilla ei enää juuri ole, eivätkä tunteet vaihdu lennossa riemusta mökötykseen. Väsymyspiikit ovat kadonneet, samoin ne hyperaktiiviset vaiheet, joissa välillä tuntui, että pyynnöt kaikuivat kuuroille korville.

 

Ruoka, se arkinen perusruoka, maistuu myös paljon paremmin ja reilumpina annoksina. Puuroa uppoaa pieneen ihmiseen lähes aikuisen annos sen sijaan, että lusikoitaisiin puolikas jugurttipurkki ja todettaisiin, että vatsa on täynnä. Ja unet – esikoinenkin on halunnut useita kertoja viikossa päiväunille ja nukkuu rauhallisesti pidempään. Iltaisinkin menee päiväunipäivinäänkin nukkumaan hyvissä ajoin, eikä sängyssä enää keksitä sataa ja yhtä asiaa, vaan lastenhuoneista kuuluu rauhallinen tuhina jo melko pian iltasadun jälkeen.

 

Kokeilua on meillä jatkunut nyt kuukauden verran ja tunnustan olevani hämmentynyt. Vaikka meidän päivittäisessä ruokavaliossamme ei lisättyä sokeria ole ollut ylenpalttisen paljoa esimerkiksi limsojen, sokerimurojen, karkkien tai leivonnaisten merkeissä, tälläkin aika pienellä muutoksella osoittautui olevan vaikutuksia. Jugurteilla ja sokeroiduilla pillimehuilla lähinnä – ja sillä, että päivittäin syödään puuroa. Edelleenhän voi monessa kohdin petrata, mutta toisaalta tärkeintä on edelleen se arjen luonnollisuus. Kaverin luona saa pöydästä valita keksin ja yökylävieraiden kanssa nautitaan iso kulho jätskiä.

 

Silti ne nyt kaupan hyllyillä vieri vieressä kimaltavat pääsiäismunat me tullaan pitkälti skippaamaan – ollaan jo testattu, että puolikkaankin herkuttelulla saadaan tyhjään vatsaan syötynä hulivilihetket. Edelleenkään en tiedä ravintosuosituksista sen enempää, mutta tässä sokerien vähentämisessä näyttää olevan perää. Seuraavaksi voisi kaupassa vilkaista lempileivät, vaikka leipää meillä syödään muutoinkin aika vähän.

 

Nyt kiinnostaisikin teidän aamu-, ilta- ja välipalanne erilaisine variaatioineen kategoriassa terveellisyys.
Mitä teillä syödään aamu- ja iltapuuron rinnalla tai ohella? Millaisia välipaloja tarjoatte pääruokien välissä?

- - - -

Teehetkien koti löytyy myös Facebookista ja aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramista

Kommentit (7)

Milla
1/7 | 

Kuorin ja pilkon porkkanoita valmiiksi jääkaappiin vesikulhoon, josta koululainen voi käydä napsimassa välipalaa koulun jälkeen. Jugurtin sijaan tarjolla on smoothieta, jonka surautan luonnonjugurtista, pakastemustikoista, banaanista ja maidostaa.  Hupenee myös hyvin jääkaapista iltapäivän aikana. Vispipuuroa omatekoisesta omenatuoremehusta myös välillä tarjolla. Itse kun tekee, voi säädellä makeutta.  Hätätapauksia varten kaapissa Semperin raakapatukoita - makeita joo, mutta ei sisällä sokeria. 

Sokeri ei kuitenkaan ole meillä täysin pannassa. Karkkipäivänä uppoaa lapsiin karkkia kyllä sen verran kun antaa, ja synttäreillä saa rajoitta makean syömistä, mutta arjessa sokeri on karsittu minimiin. 

Aletheia
2/7 | 

Meillä ryhdyttiin tähän lääkärin kehoituksesta, kun keskimmäisellä lapsella oli aina vatsa sekaisin ja usein myös kipeänä. Sen lisäksi että vatsaoireilu on helpottanut olen huomannut vastaavia vaikutuksia lapsissa (esikoinen siirtyi myös samaan ruokavalioon ja vauvalla taas sokeri ei edes kuulunut ruokavalioon). Keskimmäinen poika malttoi yhtäkkiä keskittyä piirtämään ja kokoamaan palapelejä, kun ennen lensi touhusta toiseen kuin pyörremyrsky. Aamulla nukutaan pidempään ja päiväunet maistuvat ja ruoka myös paremmin. Jäähypenkille ei ole enää juuri käyttöä, koska lapset malttavat kuunnella. Ulos pääsee vähemmällä taistelulla vaatteiden kanssa ja yleisesti ottaen arki on rauhoittunut monessa suhteessa.

Meillä syödään aamuisin täysjyvämuroja, hedelmiä, jogurttirahkaa ja Bonne tai piltti soseita, ruisleipää päällisineen, maustamatonta jogurttia ja marjoja seassa myls monesti puurohiutaleita, puuroa ja marjoja. Välipalalla hapankorppua, näkkäriä, hedelmiä ja marjoja, smoothieta, banaanilla ja hunajalla makeutettuja muffinseja ja pannareita, omenalättyjä (näiden ohjeet on meidän pienelle sormiruokailija vauvalle etsittyjä mutta maistuu myös isommille), kurkku- ja porkkanatikkuja jne. Illalla on puuroja , leipää, croisanttia, karjalanpiirakkaa, rahkaa, jossa marjoja tai bonnea, makaronivelliä, kanamunia paistettuna tai keitettynä, uunimunakasta jne.

Anna Arkipäiväkirja
3/7 | 

Me syödään aamu/ilta/välipaloina useimmiten maustamatonta jugurttia johon lisätään itsetehtyä mysliä ILMAN sokeria, erityisesti lapset tykkää. Toinen on banaani. Muutkin hedelmät, mutta varsinkin banaani lapselle aika hyvä ja täyttävä välipala. Leipäkin tehdään itse, tai ostetaan kaupan 100%kauraleipää. Aika luomuhörhöilyä siis, mutta toimii meillä! Sitten voi hyvällä mielellä syödä karkkipäivän karkit ja kylässä keksit ja jätskit, kun arkipäivän ruokailut on perusterveellistä.

Eca
4/7 | 

Hyvä kirjoitus! Sokeria kannattaa todella antaa kohtuudella.
Välipaloina 4.5-vuotiaalle esimerkkeinä:
Maustamaton viili (vauvojen) marjasoseella, maapähkinävoita ja taatelia, banaaniviipaleita, omenaa, karjalanpiirakkaa (joskus sämpylää) ja kananmunia, pähkinöitä ja rusinoita, puuroa (kaura- tai täysjyvämannapuuro niillä samaisilla vauvan hedelmä- tai marjasoseilla..tai pakkasesta itse poimittuja marjoja) juomaksi vesi tai kauramaito, joskus itse puristettu app.mehu tai kaupan smoothie.
Meillä on periaatteena ollut aina, että ruoaksi ei syödä sokeria, herkuttelut sitten erikseen ja hyvin rajallisesti.

Vierailija
5/7 | 

Meillä lapset syövät aamupalalla maustamatonta jogurttia ja banaania/marjoja tai smoothieta vastaavista aineksista. Välipalalla usein hedelmälohkoja, vihannestikkuja ja pähkinöitä. Ruoan jälkeen joskus jälkkäriksi omatekoisia jäätelöitä (teen smoothieaineksista jätskimuotteihin ja lapset tykkää). Iltapalalla molemmilla (2- ja 4-vuotiaat) menee aikuisten annos puuroa marjojen ja pilttisoseen kera. Oon niin iloinen, etten oo totuttanut heitä siihen, että makeat kuuluisi päivittäiseen ruokavalioon. Helpompaa näin. Juhlissa toki herkutellaan ja välillä käydään kahviloissa pullalla ja pillimehulla, mutta herkkuhetkiäkin pitää olla. Ja pillimehuistakin voi valita sellaisen, jossa ei ole lisättyä sokeria (eikä makeutusaineita!). Ainakin Raikastamolta näitä löytyy.

Sokton
6/7 | 

Meillä vältetään myös viljoista tulevia turhia hiilihydraatteja. Leipää poika kyllä saa kerran päivässä, mutta puuron sijaan syödään kasviksia ja hieman lihaa. Kuitua tulee sieltä kasviksistakin. Puurot eivät uppoakaan. Toisinaan menee maustamatonta kaurajogurttia hedelmäsoseella. Mehua, karamellejä tai muita sokeripommeja en anna koskaan. Pojalla on myös suurempi riski (geneettisesti) saada diabetes, joten olen hyvin tarkka näiden asioiden suhteen. :)

Vierailija
7/7 | 

Meillä kyllä herkutellaan, itse en useastakaan syystä ole herkuttelun kieltämisen kannalla. Välipalat, ilta- ja aamupalat pidetään terveellisinä niin ei herkutteluistakaan tarvitse huolehtia.

Meillä kaikki "palat" käytännössä koostuvat näistä: leipä, puuro mustikoilla, maustamaton Turkkilainen jugurtti mustikoilla, hedelmät, porkkana, kurkku, tomaatti ja keitetyt kanamunat. Jokaisella lapsella on omat suosikkinsa. Pyrin, että ostan vain herkuiksi (ehkä kerran kuussa) maustettuja jugurtteja, en ollenkaan varsinaiseksi ruoaksi. Murojakin ostan vain hyvin satunnaisesti noin kerran puolessa vuodessa lapsia mielyttääkseni. Kaakaoo meillä saa, mutta pyrin tekemään sen erittäin laimeaksi, mummon keittämään mehua saa satunnaisesti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu