”Lunepelillä on syntymäpäivä ja me mennään syömään sen kanssa tolttuja”, kertoo kolmevuotias innostuneena lähestyvästä maanantaista, tunnetun kansallisrunoilijamme J.L Runebergin syntymäpäivästä. ”Se ei ollut viimeksi kotona, kun me käytiin, mutta sen sänky siellä kodissa oli”, vahvistaa isosisko vakuuttavasti.

Maanantaina 5.helmikuuta vietetään Runebergin päivää, jolloin Runebergin koti Porvoossa valmistautuu juhlallisuuksiin avaamalla ovensa kaikille mm. runopajan ja opastusten muodossa. Itse Runebergin pääsee Fredrika-vaimonsa kanssa tapaamaan klo 17-19. Selvää on, että vieraille tarjotaan kuuluisia Runebergin torttuja. Lukemisesta pitävien on mahdollisuus tavata heti palkitsemisen jälkeen Runebergin kirjallisuuspalkintojen saajat.

Runebergin kodissahan on pysyvä mahdollisuus museokäynteihin. Sen rinnalla he huomioivat esimerkiksi lapsiperheitä satuhetkillä, lapsille(kin) suunnitelluin museokierroksin ja askartelutuokioilla saman pihapiirin rengin tuvassa. Miten oivaltava tapa tuoda historia luontevasti osaksi pientenkin elämää; kertoa tarinat siten, että kiinnostus syttyy alle kouluikäisillekin.

J.L.Runebergin koti kutsuu tutustumaan menneisiin aikoihin, sillä ihan Porvoon keskustan tuntumassa sijaitseva kansallisrunoilijan koti on suurelta osin siinä asussa kuin Johan ja Fredrika Runebergin aikana. 1860-luvun tyylissä, jopa Fredrika-vaimon kasvattamilla kukilla.

Ympyrä sulkeutuu, sanotaan.

Kirjoitin nuoruudessani, nykyisestä kotikaupungistani Porvoosta tuolloin satojen kilometrien päässä pienessä eteläpohjalaisessa kunnassa yläasteen äidinkielen tutkielman Runebergista. Kuvasin hänen elämänsä ja tutustuin kansallisrunoilijan romanttiseen puoleen. Kävin läpi hänen useimmat teoksetkin Vänrikki Stool etunenässä ja tavailin Maamme-laulun, Vårt Land, sanoja.

Muistan pohtineeni, millaiseen kotiin nuo tarinat sijoittuisivat. Millaisessa kodissa hän mahtoi perheensä kanssa asua ja tavata opiskelukavereitaan Snellmania ja Lönnrotia.

Lukiossa yksi lempiaineistani oli ruotsi. Kieli, jota silloisessa kotikunnassani taisi puhua äidinkielenään yksin. Hänkin Vaasan rannikon murteella.

Yli 20 vuotta myöhemmin asun Porvoossa ja pienet tyttömme ovat kaksikielisiä isänsä myötä. Ystäväperheistä monet ovat kaksikielisiä.

Runebergin koti ja pihapiirin rengin kodilla on tullut tutuksi. Nyt tiedän, miten Runebergit asuivat, missä hän kirjoitti ja tapasi ystäviään. Miten elämä viekään.

Maanantaina se vie jälleen lasten kanssa Runebergin kodille tarinoiden ja torttujen äärelle. Kansallisrunoilijamme syntymäpäivän kunniaksi voit myös vapauttaa sisäiseen lemmenlyyrikkosi tällä hauskalla Runepelillä.

- - - 

Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja kirjoja rakastava, aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka on vakuuttunut, että pienilläkin teoilla on merkitystä.

Kokemuksiin ja elämyksiin uskova, joka haluaisi opettaa lapsilleen tavan katsoa ympärilleen mahdollisuuksien maailmassa. Kokea, nähdä ja innostua. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu