"Miksi me emme voisi yrittää olla ystäviä ja elää sovussa?" oli viesti, jota Milli Menninkäinen halusi pysäyttää Röllin pohtimaan. Että voisivatko he, menninkäiset ja röllit, toistensa pahimmat viholliset, elää metsässä rinnakkain.

                                                                                                                                                                                         Kuvaaja: Leena Tiuri

 

Tänä Tikkurilan kesäteatterin 20-vuotisjuhlavuonna teatterilaiset seikkailevat Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä yhdessä Allu Tuppuraisen luoman kaikenikäisten suosikkihahmon Röllin kanssa.
 

Menninkäiset elävät kotitalonsa tuntumassa jättimäisiä porkkanoita kasvattaen, kunnes riehakkaat röllit valtaavat heidän talonsa. Pyykit jäävät menninkäisiltä kuivattamatta, kun Röllit jäävät asuttamaan menninkäisten kylää ja sijoille syntyy Röllimetsä. Röllit ovat luonteeltaan ilkeitä, eivätkä saa seurustella kilttien olentojen kanssa. Rölli muita hyväsydämisempänä ystävystyy kuitenkin Milli Menninkäisen kanssa.

                                                                                                                                                                                         Kuvaaja: Leena Tiuri

Olihan Allu Tupparaisen luoma Röllipeikko kesäteatterihahmona ihan älyttömän hyvä ja aito! Juuri niin röllimäinen kuin toivoa voi. Suhtaudun aika skeptisesti siihen, kun yritetään hypätä jonkun jo luodun, tunnetun hahmon rooliin ja saappaisiin. Imitaatiot ja eleet harvoin onnistuvat, ja esitykseen jää helposti häiritsevä epävire. Tiedättekö, kun on melkein, muttei riittävästi sama. Siksi Röllikin jännitti - että kaipaisinko Tuppuraista, jota tunnustan yhä toisinaan lähes nelikymppisenäkin nostalgisena kuuntelevani ja kovaan ääneen laulaen. Häläpätihämmäät, voimistelulaulut ja sammakoiden kuorot - niin parasta.

 

Tikkurilan kesäteatterin yksihampainen ja takkutukkainen Iiro Ristola oli paikatuissa vaatteissaan täysin röllistynyt, naurahduksia myöten. Kautta likaisten varpaitteni, hän onnistui vakuuttamaan siinä, mikä epäilytti! Hän onnistui pitämään Röllimäisen tunnelman yllä olematta silti Tuppuraisen kopio. 

 

                                                                                                                                                                                         Kuvaaja: Leena Tiuri

Katsojissa oli paljon meidän kaltaisia lapsiperheitä; pienten lasten isiä ja äitejä. Röllin kulta-ajan uskollisia faneja. Juuri siksi tuntui tärkeältä, että sopiva alkuperäinen röllimäisyys oli onnistuttu säilyttämään. 

 

Näin aikuisena Röllin sanoma pysäytti. Omilta lapsuusvuosilta muistan pohdinnat erilaisuudesta. Nyt oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo puhututtivat tähän ajan henkeen sopien. Se, olisiko mahdollista toimia niin, että hyvä pääsisi valloilleen. Rölli-vaalien puolueetkin herättivät aikuiskatsojat ajattelemaan; lorvarin, ärventelijän, umpimielisen, vastaaninttäjän ja liikalipevän tunnistaa tuttavapiiristään itse kukin - itsestäänkin ehkä piirteitä löytäen. Miten epäsovun ja kinan sijaan voisikin rakentaa yhteistä polkua?

Kolmevuotiasta kuopustamme Rölli ja etenkin hänen melkoisen räyhäkäs röllijenginsä jättikivinuijineen pelotti ja hän painautui useat kerrat turvaan syliin, kun taas syksyn eskarilainen suhtautui miettiväisemmin ja sanomaankin syventyen.

Heistä kumpikaan ei tuntenut Röllin tarinaa entuudestaan, mikä toi alkuun melkoista jännitystä. Hyvänä valmistautumiskeinona pikkukatsojille voisikin toimia edes parin Röllijakson vilauttaminen netin kätköistä. 

Mutta tiedättekös, että vaikka Rölli oli esityksenä erinomainen, jäi ainakin yhtä paljon puhuttamaan se tunnelma, jonka kesäteattereissa aistii. Etenkin näissä ensi-illoissa, joihin ollaan nyt päästy heti alkukesästä mukaan kesäteatterikärpäsen puremana. 

 

Esityksen alkua odottaessa moni kuiskutti tarinaa viime ja toissa kesästä, kesistä jo vuosia sitten. Väliajan makkara- ja kahvijonossa he tervehtivät toisiaan tuttavallisesti ja pysähtyivät vaihtamaan kuulumisia. He juttelivat perinteistä kesä kesän jälkeen - ja tuntuivat jopa tulleen samassa seurassa. Hassulla tavalla tunsin jääneeni jostakin paitsi, vuosien tarinoista. Jostakin, johon halusin mukaan. 

Ympärillämme istui useampi teatterialan ammattilaisten verkostoon kuuluva, joilla oli sekä näkemystä että kokemusta. Heidän puheistaan kuulsi lämminhenkinen rohkaisu ja he osoittivat arvoa toisten tekemälle työlle. Sitä tuntui mukavalta seurata näin noviisin silmin. 

 

"Tässä tulee hirmuinen Rölli", hyräilyttää yhä. Ensi kesänä minäkin toivon voivani kertoa samaa tarinaa, useammassa kesäteatterissa läpi Suomen. "Että muistatteko silloin viime kesänä..." 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu