Voiko nuori syrjäytyä, muuttua suorastaan kummajaiseksi, ellei hänellä ole tietokonetta? Mitä tapahtuu, kun kotiin tuodaan tietokone?

Risto Räppääjä ja Villi kone Tampereen Komediateatterissa tarttuu varsin ajankohtaiseen keskusteluun siitä, miten virtuaalimaailma voikaan helposti koukuttaa – niin lapsen kuin aikuisenkin. Se avaa samaistuttavalla tavalla vanhemmuuden vastuita sekä lasten ystävyyssuhteita. 

Huolettomasta uimisesta ja rennosta lukemisesta pitävä Risto ajautuu koneiden lumoihin Rauha-tätinsä johdatuksesta. Rauha-täti näet hankkii Ristolle tietokoneen, kun hän kuulee radiosta lasten ja nuorten syrjäytyvän ilman sitä. Esityksessä onkin käännetty oivaltavalla tavalla monia näkökulmia päälaelleen. 

Kun Rauha uskoo Riston rustaavan huoneessaan runoja, on kierre virtuaalipelien maailman ja niihin koukuttumiseen jo todellisuudessa alkanut. Tulevasta Runebergista ei näy häivähdystäkään, kun Risto uppoutuu aggressiivisiin peleihin ja lukkiutuu päiväkausiksi huoneeseensa. 

Oikeastaan Rauha-tädillä tai naapurin Lennartilla ei ole lainkaan käsitystä siitä, mihin tietokonetta ylipäätään tarvitaan. Että mikä se Kissinger, eikun Messenger on ja miten sinne mennään katsomaan kavereita. Samalla se konkretisoi, miten vähän me aikuiset oikeastaan tiedämme monista tämän päivän lasten ja nuorten ilmiöistä– ja miten paljon enemmän meidän tulisi vastuullisina aikuisina niihin perehtyä. 

"Olenko laiminlyönyt lasta? Onko jo liian myöhäistä?", riipii syyllisyys esityksen edetessä. 

Sinikka ja Tiina Nopola, kirjailijasisarukset Risto Räppääjän takana, ovat osanneet pureutua sopivalla tavalla peliriippuvuuteen. Aiheeseen helposti liittyvä lähes kiihkomielinen ryppyotsaisuus on poissa, ja digitodellisuuden parissa taituroivat niin aikuiset kuin lapsetkin. Yhtä innostuneina, yhtä ihmetellen. 

"Ennen vanhaan mentiin Stavangeriin vuonoja katsomaan, nyt Messengeriin kavereita katsomaan." 

Ruutuajalla syyllistetään helposti lapset. Se, että myös naapurin vanhapoika Lennart jää pelikoukkuun, on oivaltava tasapainottaja. Tarkoituksellisesta kärjistämisestä huolimatta esitys takuulla puhututtaa ja saa jokaisen salissa istuvan – niin lapsen kuin aikuisenkin - miettimään omaa suhdettaan ruutuaikaan. 

Risto Räppääjä tuo esiin myös vanhemmuuden vastuun ja huolen. Sen, miten huoltajilla on toive lapsen pärjäämisestä. Siitä, että hän löytäisi ystäviä ja kokisi yhteenkuuluvuutta kavereidensa kanssa. 

Risto Räppääjän suosion aikana Risto ja Nelli ovat kasvaneet nuoriksi. Rennon uimarannalla polskimisen lomassa ystävyyteen heijastuvat pohdinnat siitä, mikä on lapsellista ja mikä pop. Siksi Nelli Nuudelipään idolimainen ihastuminen poptähti Ville Pyryyn herättää myös salin nuoret katsojat omien tunteidensa äärellä. 

Nopoloilla on taika tehdä arjesta luksusta ja siinä on onnistuttu tämänkin myötä. Pelikone punaisine piuhoineen jää lopulta Rauhan maistuvien köyhien ritareiden ja yhteisen uintiretken varjoon. 

"Voiko nuori syrjäytyä, ellei hänellä ole tietokonetta?"

Arjen rinnalla kulkeva Lennartin ja Rauha-tädin ihastus on vahva ja lapsesta nuoreksi kasvaneiden Riston ja Nellin ystävyys kantaa. "Sä oot kiva, mä oon kiva. Meillä on kivaa yhdessä. Yhdessä kun hengaillaan, saadaan asiat rullaamaan", hyräilevät lapset vielä päiviä esityksen jälkeenkin. 

"Vaikka haluaisikin katsoa vielä vähän Ryhmä Hauta, täytyy mennä leikkimään kavereiden kanssa", tiivisti nelivuotias Tampereen katuja kävellessään. 
"Aina se ei ole helppoa. Ainakin mä haluaisin Lego-pelin jälkeen pelata aina vain uuden. Joskus pelaan salaakin, vaikka sä olet sanonut, että vain yks ja sitten puhelin pois", tunnusti isosiskonsa. 

Risto Räppääjä ja Villi Kone suunnattu alakouluikäisille, mutta sen tyyli sopii alle kouluikäisistä ala- jopa yläkouluikäisiin perheineen. 

Tampereen Komediateatteri, jossa me vierailimme Risto Räppääjän myötä ensimmäistä kertaa, on puitteiltaan arvokas, eikä lisärekvisiittaa eväskoria tai yksinkertaistettua tietokonetta lukuun ottamatta tule edes kaivanneeksi. Villistä koneesta pelin lumoissa hyppäävät, taistelevat pelihahmot näyttämöllä ovat kuitenkin vaikuttavia ja Riston huoneen sininen kajo luo sopivan tunnelmassa kiinni pitävän säväyksen.

Risto Räppääjään liittyy paljon mukaansa tempaavaa, perheiden tuntemaa musiikkia. Jos jotakin, olisin toivonut kuulevani vieläkin enemmän musiikkia. "Elämä ei ole hassumpaa, kun saa Riston kanssa asustaa.." täyttää onneksi teatterisalin perheidenkin tarttuessa tuttuihin säveliin. 

Jos etsit kesälomapäiville yhteistä tekemistä, joka myös puhututtaa jokaista katsojaa, on Risto Räppääjä siihen erinomainen vaihtoehto. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu