Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja

"Miten ne laivat uppoavat?", kysyi kolmevuotias ensimmäisenä, kun näki satamassa laivan, johon meidän oli hetken kuluttua tarkoitus nousta kyytiin. 

Juuri sillä hetkellä en halunnut miettiä. Ei sillä, että olisin osannut vastatakaan. Vakuutin, etteivät ne uppoa. Yleensä ainakaan. 

Siksi hetki, jona laivan kannella kävellessämme näin laivan henkilökuntaa työnsä lomassa pelastusharjoituksissa, tuntui älyttömän helpottavalta. Ei sillä, että olisin turvallisuutta sen enempää kuopuksen toteamuksen jälkeen pohtinut laivaan noustuamme, mutta kun ymmärsin heidän harjoittelevan toistuvasti arjen lomassakin - ja hyvin perusteellisesti - tuntui hyvältä. Luottamusta herättävältä. Perheen kanssa matkustavalle se tuntui jotenkin erityisen tärkeältä, kun sitä haluaa turvata ne omat rakkaimmat joka hetki.

Vain viikko ennätti vierähtää siitä, kun kotiuduimme perheen kanssa Tukholman risteilyltä ja Junibackenista Astrid Lindgrenin satujen valtakunnasta. Kun Tallink Silja kutsui joukon lapsiperheitä kanssaan risteilemään uudistuneelle Baltic Princess-laivalle, yhdelle Itämeren uusimmista ja moderneimmista risteilijöistä, veivät askeleet jälleen kohti terminaalirakennusta ja tällä kertaa Turusta lähtevää 23 tunnin risteilyä merellä.

Kanssamme laivaan astuivat paitsi Harri Hylje, myös Muumit ja Hevisaurusten räyhäkäs jengi. 

Baltic Princess on tunnettu laivana, joka panostaa viihteeseen. Yllätyksenä itselleni tuli se, että he panostavat myös vahvasti lasten viihteeseen ja viihtymiseen erityisesti arkipäivinä ja kesälomakuukausina. Alkaneen kesän kuluessa useammilla tiistailähdöillä on näet luvassa lasten festareita mm. Hevisauruksen, Muumilaulujen ja Aarne Alligaattorin seurassa. 

Samoin kokoustilat muuttuvat kesän ajaksi Summer Center-maailmaksi pomppulinnoineen ja muine aktiviteetteineen.

"Hyvää yötä, viimeinen mammutti. On aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä, viimeinen mammutti. Sinut vielä muistetaan,"

kaikui Hevisauruksen konsertin myötä lasten heleällä äänellä ja toi liikutuksen kurkkuun. Hyväntuulisen risteilyn lomassa tuli pohtineeksi maailmankaikkeutta ja sitä, mikä on meistä kunkin vastuu tällä yhteisellä pallolla tallustaessamme. Vastuu etenkin noiden pienten heleä-äänisten tulevaisuudesta.

"Missä kuljet milloinkin, on jossain koti kuitenkin. Sen vielä nähdä saat. 

Tuuli tuivertaa, hankeen peittyy koko maan. Puun alle nukahtaa."

Siinä, missä pidemmät risteilyt tarjoavat mahdollisuuden astua maihin ja viettää päivän itseä kiinnostavissa kohteissa (kuten juuri viikkoa aiemmin käymämme päivä Tukholmassa), on 23 tunnin risteilyssä tietynlainen kiireettömyys ja aikatauluttomuus.

Kun maihinnousumahdollisuutta ei ole, tulee keskittyneeksi paremmin itse risteilyelämykseen. Siihen, mitä laivalla voi kokea ja nähdä. 

Saaristo on kaunis, etenkin Tukholman päässä, jossa siitä pääsee nauttimaan useita tunteja risteilijän kulkiessa vakaasti tuttua reittiään. Kannella viihtyy siksi pitkäänkin, etenkin näinä tämän kesän mielettömän kauniina päivinä. 

Muistan yhä, miten omassa lapsuudessani laivan ikkunoihin liittyi jotakin maagista. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin hymyilyttää, kun näen, miten omat lapsemme - etenkin esikoinen - tahtoisi istahtaa jokaiseen ikkunansyvennykseen. Nostaa polvet rintaa vasten ja katsoa merta. Tietyt asiat ovat pysyviä, näemmä. "Mä nautin", hän selitti. Niinpä. 

 

Nautinto on myös Tallink Siljan uusittu ruoka, jonka osalta uusien makuelämysten maistattelu tälle kesälle on aloitettu nimenomaisesti Baltic Princessillä. Vaihtoehtoja on paljon niin aikuisten kuin lasten makuunkin ja uusitut ruokasaarekkeet vähentävät sijoittelullaan jonoja. Vaikka lasten suosikiksi nousikin viime risteilyn tapaan vaniljapehmis, voi kaikille laivoille laajentuvan menukokonaisuuden uskoa saavan alleen myötätuulta. 

Lasten kanssa ruokaillessa on tunnetusti harvoin aikaa istua pitkään viihdykkeettömästi. Merinäköalat ja laivayhtiön erinomainen Muumi-puuhapakkaus tarjoavat vanhemmille yllättävän paljon lisäminuutteja kerätä lautaselle herkkuja - jos ei muuta niin notkuvista jälkkäripöydistä. 

Tallink Silja on menun ohella uudistanut Silja Landin leikkitilaansa, joista juuri telakalta tullut Baltic Princess on jälleen keulajoukoissa. 

Silja Landin koosta päätellen Baltic Princessin ykköskohderyhmänä eivät silti ole lapsiperheet. Koska pallomeri-ikäisten kanssa on paikalla oltava ainakin yksi vanhempi, täyttyy leikkitila nopeasti kaikkialla norkoilevista aikuisista. Niistä, jotka yrittävät nojailla vaivihkaa seiniin, etteivät olisi silmät säihkyen leikkivien lasten edessä. 

Kyse on toki aina siitä, kenen silmin asioita katsoo. Yksi Silja Landin vierailuistamme ajoittui näet aikaan, jolloin tila oli todella tupaten täynnä lapsia. Riemusta kiljuvia pallomereen jonottajia ja keittiöleikkien leikkijöitä. Siinä missä itse kaipasin raikasta happea ja ehdotin aika pian lähtöä kannelle, hankasi viisivuotias esikoinen vastaan. Hänen mielestään ihan parasta oli se, että leikkikavereita oli erityisen paljon. 

Hevisaurus-lähtö tarkoitti, että laivalla oli valmistauduttu lukuisien lapsimatkustajien tuloon. Suosittuja kasvomaalauksiakin jonotimme vuoronumeroilla reilusti yli seitsemänkymmenen. Lähtöämme edeltäneellä rockristeilyllä olisivat yksisarvismaalaukset kaikissa sateenkaaren väreissään olleet todennäköisesti harvemmassa. 

Siksi etenkin pienten lasten vanhempana koen, että risteilyelämyksestä lasten kanssa unelmoidessa on tärkeää tutustua laivojen erilaiseen maineeseen, matkustajakuntaan ja niiden lähtöaikatauluihin. Jokaiselle löytyy Itämereltä se tarpeeseen parhaiten sopiva paatti - ja veikatenkin myös vähemmän sopiva. 

Ainakin näillä lasten festariristeilyillä on meidän perheen kaltaisille matkaajille riittävästi aikaa lepoon ja tarvittaessa päiväuniinkin, sopivasti aikaa kuljeskella käytäviä kerroksista toisiin laivaan tutustuen ja myymälöitä kiertäen. 

Nälkäisenä ei kukaan tahdo matkustaa. Ainakaan meidän perhe, jossa kahdella neljästä pilkistää kärttyvaihde heti verensokerin laskiessa. Se, että laiva tarjoaa mahdollisuuden niin buffaan ja a´la carteen kuin nopeaan pikkupurtavaankin, antaa mahdollisuuden valita itselle kuhunkin hetkeen paras vaihtoehto.

"Hei hei, kaikki, mä heilutan teille!" hihkuivat lapset saaristossa satamaa lähestyttäessä. Riemu oli suuri, kun rannoilta nousivat kädet tervehdykseen yksi toisensa perään. "Nekin heiluttaa, kato kato, nekin heiluttaa!"

Niinhän heiluttivat. Jos Hevisauruksen "viimeinen mammutti" nosti palan kurkkuun, nousi lämmin tunne sydämeen vilpittömistä tervehdyksistäkin. Siitä, että toinen huomioi toisen. Miten mukavaa oli päättää risteily siihen. Huomioiduksi tulemiseen. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu