"Kuka voisi kellot seisauttaa..."

lauloivat Suurlähettiläät nuoruudessani. Silloin sanoma oli rakkaudesta, mutta ajatus yhtä kaikki siinä, että aika näyttäytyy eri tavoin. Sekunnit eri mittaisina kuin toiset. 

 

Vain muutama päivä sitten palasin mietteissäni aikaan, jolloin parisuhteemme oli hyvin tuore. Aikaan, jolloin yhdessä vietettävä aika tuntui liitävän aivan liian nopeasti. Kun toisen syliin oli ikävä vielä siellä viipyessäänkin.

Ne muistot hymyilyttävät yhä, monien vuosienkin jälkeen. Elämä kahden pienen tytön vanhempina on tuonut rakkauteen toisenlaiset silmälasit, osin arkisemmat. Silti on yhä hetkiä, jolloin toivon, että aika pysähtyisi. Siihen kauneimpaan. Kun maailma antaa kaikkein parastaan.

"Kuka voisi kellot seisauttaa
Ja ajan pysäyttää
Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan"

 

Viikonlopun puutarhatöissä sattui haaveri. Sellainen, joka säikähdyksessään vaati ambulanssia kotipihalle. Nuo minuutit ja sekunnit tuntuivat matelevan, hätäkeskuspäivystäjä jaarittelevan ja ambulanssin tulo tuntui kestävän ikuisuuden. Todellisuudessa kyse oli vain joistakin minuuteista - matkasta pikkukaupungin keskustan laitamilta toiselle. 

 

Kun jotakin odottaa, tulee tuskallisen tietoiseksi siitä, että aika kuluu. Se, mitä odotamme, on harvoin omassa kontrollissa. 

"Aika on niin julma, se matelee
juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa"

 

Vastarakastuneen hengästyttävän nopeasti kiitävät sekunnit tai hätääntyneen loputtomalta tuntuva odotusaika ovat omanlaisiaan ääripäitä. Silti ne saavat pohtimaan, milloin aika oikeastaan kuluu sitä sopivinta vauhtia.

Mikä on se hetki, johon osaa pysähtyä ja olla juuri siinä hetkessä tyytyväinen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Elina ///Vauhtihirmun elämää
1/4 | 

Aika on kyllä haastava; aina se tuntuu menevän väärällä tahdilla. Se on aivan totta, kun pysähtyy hetkeksikään asiaa miettimään. Milloin se menee liian nopeasti ja milloin liian hitaasti.. Pitäisi vain osata pysähtyä ja nauttia siitä mitä on juuri nyt :)

Satua vai totta
Liittynyt30.5.2018
2/4 | 

Odottavan aika tosiaan on pitkä. Usein tunne, että nyt on hyvä vaatii jotain suurta tapahtuvan ympärillä. Aika usein kai jokin järkytys on sellainen joka saa oman elämän aina hyppäämään hiukan lähemmäs ja ajattelemaan tässä on niin hyvä olla. Arjesta pitäisi osata nauttia ihan sellaisenaan...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu