Te, nyt juhlivat kutoset, olette esikuvia

Mun oma tyttöni, kuusivuotias eskarilainen, aloittaa syksyllä koulunsa. Hän tulee tuosta saman pihan eskarista ja on koko eskarivuotensa seurannut silmät loistaen teitä koulun isoja. Hän on kertonut kotona tarkat havaintonsa siitä, mitä koululaiset tekevät, miten pukeutuvat tai millaista puhetta koululaisten lähellä kuulee.

”Äiti, sitten kun mä olen iso, mäkin oon niin hyvä kaveri kuin ne on toisilleen”, hän on pohtinut monet kerrat. Hän on katsonut teitä juttelemassa toisillenne tai nostamassa toisen reppua maasta.

Hyvä kaveri toisille. Siinä on vahva sanoma. Siinä, ettei meistä kukaan ole täällä yksin - tai kukaan ei haluaisi olla yksin.

Siksi toivoisinkin, että olette sen puolella, jonka huomaatte kaipaavan ystävää ja kuuntelijaa. Olette sen puolella, jonka huomaatte olevan yksin. Että halaatte ja rutistatte. Kysytte kaverilta tai vähän vieraammaltakin, että mitä kuuluu.


Esikuvan merkitys on vähintään yhtä vahva. Se, että on omalla käyttäytymisellään esimerkkinä jollekin toiselle. Usein esimerkkinä on tietämättäänkin - joku seuraa syrjemmältä, mutta tarttuu toimintamalliin. Kuten se pieni eskarilainen lasioven takana tai vaikkapa kaveri omalla luokalla. 

Siksi - olkaa aitoja, olkaa rehellisiä. Olkaa fiksumpia kuin me aikuiset.

Olkaa ennen kaikkea omia itsejänne, sillä tässä maailmassa on sinun kaltaisiasi vain yksi.


Meidän vanhempien puolesta toivon, että samalla, kun kasvatte ja huomaatte omien siipienne kantavan yhä enemmän, pidätte meidätkin lähellä.

Toivon, että istutte koulun ja harrastusten lomassa perheen yhteiseen ruokapöytään. Kerrotte kuulumisianne ja tuotte pöydän ääreen tai olohuoneen sohvalle myös kavereitanne. 

Pyytäkää apua ja kysykää, kun mietitte jotakin.

Mun nelivuotias tyttöni on tällä viikolla kysynyt, että äiti montako luuta on lohikäärmeellä, miksi mammutit kuoli ja onko perhosella lihaksia. En osannut vastata niistä yhteenkään. En osannut selittää sitäkään, missä hän pikkusiskona oli silloin, kun hänen isosiskonsa syntyi. Että missä ollaan ennen syntymää.

Siksi olen ihan varma, ettei me äiteinä tai isinä osata vastata kaikkiin kysymyksiinne. Ei edes puoliin kysymyksistänne. Mutta sen tiedän, että jokainen vanhempi ja perheen aikuinen haluaa auttaa lastaan saamaan vastauksia niihin asioihin, jotka mietityttävät.


Teillä, kutoset, on edessänne koko maailma.

Unelmoikaa ja pitäkää unelmistanne kiinni. Asettakaa tavoitteita, joilla niitä unelmia tavoitella.

Uskokaa siihen, että teillä on mahdollisuus muuttaa maailmaa juuri teidän näköiseksenne.

Toivon, ettette koskaan lakkaa uskomasta hyvään. Siihen, että pienilläkin teoilla voi vaikuttaa. On parempi tehdä jotakin kuin olla kokonaan yrittämättä.

Onnea matkaan elämässä eteenpäin. Alakoulusta yläkouluun.

Tämä maailma tarvitsee juuri teidänlaisianne. Tulevaisuuden aikuisia. Tämänkin päivän esikuvia. Kuten tän juhlan alussa 6A:n esittämänä "Susta tulee jotakin suurta. Kevyesti kurkota tähtiin." 

Hyvää juhlapäivää ja ihanaa kesää. Kurkottakaa tähtiin. 

 

- - -

Sain juhlistaa lähikoulumme kuudesluokkalaisten kevätjuhlaa, tähtiin kurkottelua, ja pitää heille puheen vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Miten paljon muistoja mieleen vyöryikään noilta vuosilta, kymmenien vuosien takaa, kun katsoin heitä, 12-13 -vuotiaita, joilla on edessään ihan koko elämä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu