”Äidin sääntö numero 57. Tahraisessa mekossa ei saa mennä ihmisten ilmoille, vaikka se olisi vain pinaattikeittoa.” 

Toteamus tiivistää Kansallisteatterissa ensi-iltansa saaneen, perheen pienimmille suunnatun lastenteatteriesityksen Prinsessa Pikkiriikin lähtökohdan. Sen, miten topakka pikkutyttö, oman elämänsä bätmän ja kaikkien tuhmuroijien sankari, kyllästyy aikuisten komenteluun ja lähtee seikkailemaan Taikakoira Makkara kainalossaan. Hän asettaa aikuisten määräykset omaan arvoonsa, mutta huomaakin matkan varrella osan niistä olevan ihan järkeviä.

Hannele Lampelan kirjoittamaan ja Ninka Reitun kuvittamaan kirjaan perustuva lastennäytelmä Prinsessa Pikkiriikki sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa syyskuun loppupuolella. Rooleissa nähdään Helmi-Leena Nummela, Miila Virtanen ja Hanna Vahtikari, ja ohjaustyön on tehnyt Lija Fischer. 

Prinsessa Pikkiriikki ei tosin ole edes niin kovin tavanomainen prinsessa, vaan lapsi, jonka isä on autokauppias ja äitinsäkin on kuningattaren sijaan ”pankissa töissä, ja jakelee siellä rahaa ihmisille, jos ne osaavat nätisti pyytää.” Toisaaltahan elämässä voi olla vaikka delfiini, jos sattuu huvittamaan. Niinpä. 

Pienen esikoistytön tavalla Pikkiriikki on vanhempiensa huomion keskipisteenä, kunnes äiti kertoo, että hänen vatsassaan kasvaa vauva, pikkusisar. Järkyttyneen Pikkiriikin silmin koko perheen elämän mullistava rasittava Urpo, jota Pikkiriikki ei ole valmis toivottamaan tervetulleeksi perheeseen. 

Siitä suivaantuneena hän lähtee seikkailulleen ja pyytää taikakoiraansa Makkaraa taikomaan kaikki aikuiset Himskattiin määräilemästä. Vaikka tahto itsenäiseen pärjäämiseen on suuri, herää matkan varrella ajatus siitä, mitä Himskattiin oikeastaan kuuluu ja tulevatkohan vanhemmat sieltä takaisin, jos kuitenkin haluaisi halata äitiä.

Tarinassa tartutaan lapsia puhututtaviin teemoihin kuten yksinäisyyteen, kaverisuhteisiin ja kiusaamiseen. Esitystä hievahtamatta seuranneita 4- ja 6-vuotiaita etenkin Räkä-Eetun ja Prinsessa Pikkiriikin kohtaaminen jäi mietityttämään.
”Räkä-Eetu yritti varastaa Pikkiriikin lakun. Mutta se sanoikin sitä Räkä-Eetuksi, vaikka ketään ei saa sanoa räkäksi ja se oli tuhmaa. Pikkiriikki sanoi, että saat lakun, mutta hyppäsi pöydälle ja söikin sen itse, eikä antanut toiselle yhtään.” 


Onneksi Prinsessa Pikkiriikkikin löytää markkinoilta oman ystävänsä, Prinsessa Pöjöläisen.

”Oli sillä ihan oikeakin kaveri. Se toinen prinsessa. Sen kanssa Pikkiriikki tykkäs leikkiä ja teki sen kanssa taikamaailman ja meren, ja siellä turkoosissa glitterimaailmassa ne käytti äitin meikkejä, että niistä tulis tosi kauniita.”

Siinä, missä jo tarinan alussa selviää, ettei Pikkiriikki ole ihan tavanomainen mukautuva prinsessa kruunuineen ja tyllimekkoineen, vaan rämäpäinen toimelias tyttö pääkallopaitoineen, nousevat tietyntyyppiset normitetut oletukset kuitenkin alkuperäistarinan mukaan esiin. Tietyssä määrin itsenäisyys ja pärjääminen suhteutuvat vastakkaiseen sukupuoleen, ystävyyden löytäminen omaan. 

Tarinaan sekoittuu oivalla tavalla arkirealismi, joka sai aamupuuroa vierastavat ja kuravaatteista kinaavat lapset tarkkaavaisiksi. Myös Pikkiriikin rikkomien liikennesääntöjen osalta. 
”Se juoksi tielle ilman lupaa ja käveli ihan keskellä. Sille ei ollut varmaan opetettu, ettei niin saa tehdä. Että lapset ei saa mennä tielle, jos ne ei ole varmoja, miten siellä liikutaan.”

Prinsessa Pikkiriikkiä esitetään Kansallisteatterissa marraskuun alkupuolelle saakka. Noin 40 minuuttia kestävänä esityksenä se toimii hyvin perheen pienimmillekin ja saa aikuiset hymähtelemään arjesta tutuille tilanteille. Vaikka esiintyjäkaartissa on vain muutama näyttelijä, tarinan juoni pitää erinomaisesti otteessaan. Tila Kansallisteatterin Suuren näyttämön lämpiössä on toimiva sille, että teatteriammattilaiset pääsevät läheiseen vuorovaikutukseen lapsiyleisönsä kanssa. 

 

"Olenko minä sinun rakkain prinsessa, vaikka sinä et enää ole vain minun äiti?" Erinomaista, Prinsessa Pikkiriikki. 

 

PS. Kansallisteatterissa esitetään vielä lokakuun lopulle saakka myös meidät täysin lumonnutta Tippukivitapausta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu