Miten vanhemmuus ja nämä pikkulapsivuodet muuttavatkaan tapaa ja aikaa olla ystävien kanssa.

”Käykö kasin jälkeen, puol ysiltä?”, huomaan ehdottavani ystäville tapaamista suunniteltaessa.

”Kunhan lapset nukahtavat”, saan kuittauksen.

 

Lasten synnyttyä ollaan totuteltu täysin toisenlaiseen vuorokausirytmiin.

Ensin vauvavuosien valvomisiin ja lukuisiin yöheräämisiin vain muutamien unituntien jaksoissa. Päiviin, joita taaperoiässä määrittävät useatkin päiväunet ja tuolloin pitkälti kotielämään painottuva arki.

Siihen, että kiirehditään päiväkoti-ikäisten kanssa vierailuilta kotiin pääsääntöisesti seiskaksi, jolloin ehditään iltapalalle ja rauhassa nukkumaan. Silloin vältytään todennäköisimmin ylimääräisiltä hampaiden kiristelyiltä ja yliväsyneiden levottomuudelta.

Entisessä elämässä se oli aika, jolloin teet oli katettu pöytään ja pyydetty ystävät sen ympärille.

 

Hyvästi elämä, jota sävyttivät myöhäiset illat ja pitkään nukutut aamut. Lapset ovat taaperovuosinaan hereillä jo ennen kukonlaulua, vaikka omissa silmissä olisi vielä monta kourallista nukkumatin edellisenä iltana nakkelemaa unihiekkaa.

Minä, joka ennen lapsia olin töissä hädin tuskin ysiksi, sytyttelen nyt poikkeuksetta valoja aamuhämärään toimistoon ja olen ekojen joukossa sulkemassa läppäriä kolmen jälkeen kiirehtiäkseni päiväkotiin.

 

Aika aikuisystävien tapaamiseen ja syvällisempään keskusteluun jäisi näinä pikkulapsivuosina hyvinkin rajalliseksi, ellei oltaisi keksitty myöhäisiltojen iltateetä. Sitä puolta ysiä, hyvässä lykyssä jo kahdeksaa.

Kun päivästä väsyneet lapset sulkevat silmänsä, jää sopivasti tunti tai pari aikaa yhteiselle iltapalalle ennen omaa uniaikaa. Ennen lapsia en juuri koskaan kutsunut vieraita iltakasin jälkeen. Arkena etenkään. Nyt tehdään niin usein. 

 


Mielenkiinnolla kuulisinkin, mitä ajankohtia te hyödynnätte niihin ystävätapaamisiin, joissa etusijaa eivät saa leikki-ikäiset lapset kavereineen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu