Kuvat: Suomen Kansallisbaletti / Sakari Viika
 

Unelmat ja halu kokea rakkaus, siihen tiivistyy vaikuttava baletti Pienestä merenneidosta Kansallisbaletissa. 

Veden valtakunnassa Pieni merenneito rakastuu prinssiin, joka elää ihmisten maailmassa. Pieni merenneito antaa meressä asuvalle noidalle kauniin äänensä ja luopuu kyvystään laulaa, jotta saisi pyrstön tilalle jalat ja pääsisi unelmiensa prinssin luo. Hänen, jota on mahdoton unohtaa.

Kansallisbaletissa ensi-iltansa 19.1. saanut Pieni Merenneito-baletti oli vaikuttava niin tarinaltaan kuin toteutukseltaankin.

"Ihan oikeita kaloja! Miten täällä teatterissa voi olla ihan oikeita kaloja", supatti kuusivuotias korvaani 3D-lasit silmillään teatterin hämärissä. Hän nosti lasit pois ja laittoi takaisin. Tunsin hänen innostuksensa. 

Esitys onkin poikkeuksellinen, sillä siinä on kohtauksia, joissa käytetään 3D-tekniikkaa. Lasit päässä ei tarvitse istua kuitenkaan läpi esityksen, vaan Kansallisbaletin kertojanääni vinkkaa oikeasta hetkestä: "Nostakaa taikalasit silmillenne ja tulkaa mukaan vedenalaiseen maailmaan." Hetkessä täpötäysi salillinen katsojia istuu lasit nenällään lumoutuneena vaikuttavasta meriympäristöstä.

Kertojanääni sopii ylipäätään lapsikatsojia kiinnostavaan balettiin hyvin, sillä se mahdollistaa sujuvan seurattavuuden, eikä käsiohjelmasta luettua tarvitse muistaa yhtä tarkasti. 

Pieni Merenneito on Hans Christian Andersenin klassikko. Hänen oma tarinansa, elämä toteutumattomine haaveineen ja riittämättömyyden tunteineen, on kurottu taitavasti osaksi balettia. Esityksessä lomittuu sekä tarina siitä, miten H. C. Andersen suunnittelee balettiesitystä kotimaansa Tanskan kansallisoopperalle ja luo siihen sadun Pienestä merenneidosta sekä itse Pienen merenneidon tarina.

 

Andersen oli lahjakas kirjailija, joka tunnetaan Pienen merenneidon ohella mm. Pienestä tulitikkutytöstä, Lumikuningattaresta ja Rumasta ankanpoikasesta. Näitä nostetaan myös osaksi kaunista balettia. Mieluiten Andersen olisi kuitenkin halunnut tanssijaksi, mutta oli siihen liian kömpelö. Siinä missä merenneito luopuu jaloistaan rakkauden takia, Andersenkin etsii noidalta apua saadakseen tanssin lahjan. Tanssitaidon saadakseen hänen olisi luovuttava kyvystään kirjoittaa.

"Katso, merenneito kävelee meidän luokse", hihkaisee pieni vieruskaveri ääneen. Kansallisbaletissa on toteutettu näyttävästi ramppi, joka johtaa lavalta orkesterin yli katsomoon. Se tuo pienen merenneidon tarinan lähemmäksi yleisöä ja kietoo yleisön vieläkin enemmän mukaan esitykseen. "Miten ne on osanneet tehdä kaiken näin hienoksi", hän huokaa.

Pieni katsoja ihailee tarkkaan myös merinoidan mielettömän hienoa valtaistuinta korkealla näyttämöllä ja palaa siihen vielä kotonakin. 

 

Tanssillisesti pysähdyttäviä ovat toisen puoliajan tanssi, jossa merenneito on saanut jalkansa ja kietoutuu prinssiinsä sekä merenneidon tanssi kylpyammeessa, kun merenneito saa olla tutun elementtinsä, veden, kanssa kosketuksissa. 

Pieni merenneito puhututtaa monen sanomansa kautta. 
Se tarttuu merenneidon unelmien kautta rakastetuksi tulemisen tarpeeseen ja haluun olla samanlainen kuin muut. Oletettuun onnellisuuteen muualla kuin elämässä, jota eletään. 

Andersenin tarina koskettaa riittämättömyydellään ja toteutumattomilla haaveilla, jotka saavat oman erityislahjakkuuden – kirjoittamisen taidon - unohtumaan. 

Rakkauden kaipuu kätkeytyy myös Andersenin tarinaan. Alkuperäisessä sadussahan merenneito ei saa prinssiään, joka ei ymmärrä merenneidon sanatonta rakkautta.  Satua kirjoittaessaan Andersenin ihastus Edvard Collin meni naimisiin, eikä Andersen 1800-luvulla voinut puhua homoseksuaalisuudestaan. Hän jäi rakkaudenpelissä ulkopuoliseksi, oman prinssinsä menettäen. 

Pientä merenneitoa suositellaan lapsikatsojien suhteen kouluikäisille ja vanhemmille. Jos lapsi on tottunut teatterikävijä, näen sen toimivan varsin hyvin eskari-ikäisellekin. Baletin loppupuolella on kuitenkin jonkin verran pelottavia elementtejä, joten ikäsuosituksella on tartuttu katsojan kykyyn ymmärtää tapahtuvaa. 

 

Mieleenpainuvan esityksen rinnalla vähintään yhtä tärkeäksi teatterivierailuissa nousee yhteinen aika. Se, että ollaan perheenä lähekkäin ja jaetaan sama hetki. Pujotetaan käsi käteen, jos jännittää, supatetaan hipihiljaa korvaan ja nautitaan väliaikatarjoiluista. Intoillaan ennen esitystä odotuksista ja kotiin ajellessa kerrataan nähtyä ja koettua.

Tanssitaan kuusivuotiaan eläytymisellä balettia vielä oman kodin olohuoneessakin ennen unentuloa. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu