Pieni Kotieläintila ja Kahvila Onni – Kun joku nimeää asian Onniksi, onneksi, herää aina halu selvittää, mistä oikeastaan on kyse. Sanassa on sen verran vahva kaiku hyvästä, toiveikkuudesta ja myönteisyydestä. 

Kotieläinpihavierailut ovat kuuluneet meidän kesiin siitä saakka, kun lapset ovat istuneet vasta rattaissa eläimiä kohti kurkotellen ja niille jokeltaen. Kasvoin itse lapsuuteni maatilalla maaseudulla, ja haluan, että omatkin kaupunkilaislapseni näkevät eläimiä muutoin kuin kirjojen sivuilta. 

Tuusulaan kesäkuussa avatun, uuden kotieläintilan osoite naputeltiinkin odottavin toivein navigointiin. 

Kun pienen kotieläintilan sielu, Jonna, tuli tervehtimään meitä ja ohjasi toisten tilalle aamuaikaiseen tulleiden joukkoon, mielessä kupli. Mitä ihmettä, eikös näitä kierretä itsekseen, omassa tahdissa ja sitten vaivihkaa parkkikselle kadoten. Asioita voi tehdä toisinkin, onneksi. 

Hän kertoi pyrkivänsä ottamaan vieraansa vastaan, jotta jokainen tuntisi olonsa tervetulleeksi ja saisi opastuksen pihaan. Kierroksen jälkeen jokainen saa toki kiertää pihaa vielä omassa tahdissaan niin pitkään kuin tahtoo. 

Hän kertoi eläinten tavoista ja käyttäytymisestä; siitä, että lampailla on selkeä johtaja, toinenkin aaseista oppii hiljalleen luottamaan ihmisiin ja söpöt puput ovat tulleet kodista, jossa niitä ei ollut enää mahdollista pitää. Hän pysähtyi kiireettä jokaisen eläimen kohdalla ja seurassani olleet kolme alle kouluikäistäkin kuuntelivat keskittyneesti. 

Lapset saivat kuulla, miksei hevosta voi lähestyä takaapäin ja tunnustelivat, miten kova hevosen kavio voisi potkun aikaan olla. Heille kerrottiin ja perusteltiin, selitettiin asioita. Monen monta sellaistakin, mistä en itse osaisi kertoa. 

Pienellä, hyvin hoidetulla ja siistillä kotieläinpihalla asuu joukko erilaisia perinteisiä maatilan eläimiä; muutamia poneja, hevosia, aaseja, lampaita, pupuja ja kanoja, sekä koira ja kissoja. Tuiki tavallisia ja samalla jokainen omanlaisiaan. Tarinan arvoisia. 

Eläimiin pääsee tutustumaan hyvin läheltä. Kierroksen aikana monia niistä pääsee silittämään aitausten sisällä, mikä on lapsille elämys. Erikseen on myös varattavissa talutusratsastusta parilla eurolla. 

Mainitsemisen arvoinen on pihalla sijaitseva kahvila, juurikin se Onni, joka on sisustettu kauniin kutsuvaksi ja tarjoaa mahdollisuuden hetkeen vaikkapa teekupposen ja tuoreen pullan kera.

Pihassa on myös leikkipaikka leikkimökkeineen, keinuineen ja hiekkaleikkeineen lasten viihtymistä varten. 

Pienten lasten seurassa plussaa pienestä, mutta oleellisen tärkeästä asiasta; siististä sisävessasta. 

Niin kahvilaan kuin yläkertaan tehtyihin juhlatiloihinkin on luotu sama tunnelmallinen, vanhanajan henki. Tiloissa, joita on tähän mennessä käytetty mm. synttäreille, on mahdollisuutta paljoon. Maaseudun rauhassa jää oikeastaan odottamaan sitä, miltä tilalla näyttää muutamien vuosien kuluttua. 

Tiesitkö muuten, että kana munii munia päivittäin ilman kukkoakin? Tipuja voi tulla kuitenkin vain silloin, kun kanojen kaverina asustelee kukko. En tiennyt minäkään, mutta senkin opin kanahäkin äärellä. 

Olin näet ajatellut vierailuamme muutaman tunnin mittaiseksi. Vielä liki neljä tuntia saapumisestamme istuimme malttamattomina kanojen lähettyvillä odottamassa kanan munimista. Lapsille oli luvattu, että jokainen saa mukaansa yhden vasta munitun munan. Lupauksen jälkeen oli maltettava, riippumatta siitä, miten monta kertaa kana vaihtoi asentoaan ja kurkisti tuloksetta olkipedille pyrstönsä alle. Samoille kanoille lapset olivat aamusta saakka syöttäneet porkkanaraastetta, salaatinlehtiä ja herneenpalkoja. 

Omaa unelmaansa toteuttava yrittäjä, Jonna, puhui paljon arvostamisesta ja yhteisöllisyydestä, siitä, että jokainen voisi löytää oman paikkansa ja tuntea olonsa tärkeäksi. Että maatilan rauhassa on jokaisen hyvä olla. Hän kyseli kuulumisia ohikulkevalta tutulta heppatytöltä, jutteli lämpimästi ensikertaa tallille tulleille ja kumartui toistuvasti pienten vierailijoiden puoleen lastentasoisesti keskustellen. Välittäminen heijastui pienin elein. 

Puheet muuttuivat teoiksi. Jokaisen arvostukseksi. Sen näkeminen yllätti ja tuntui hyvältä. 

Parkkipaikalla lapsemme antoivat vielä autoon unohtuneen salaattipussin, jonka he olivat kotoa ottaneet eläimille mukaansa. Sitä tarjottiin kuulemma kanoille iltapalaksi. 

Pienellä kotieläinpihalla tuli tunne, että siellä ollaan läsnä aidosti. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu