”Äiti”, kuuluu kutsu kylpylän käytävällä. Pienet tossut kipittävät tarmokkaasti kohti allasosastoa, minnihiiriset kellukkeet vilkkuvat valkoisen kylpytakin lomasta. ”Mennään jo, mennään nopeammin.”

Jo ikääntyvä nojaa keppiinsä köpöttäen käytävää hitaasti, mutta varmasti.

Sama toistuu ravintolassa niin illan buffetissa kuin alkavan uuden päivän aamiaispöydässä. 

Peurungan kylpylästä löytävät paikkansa molemmat. Lapsiperheet ja ikääntyvät.

Oma mielikuvani Peurungasta perustuu yliopistovuosiini Jyväskylässä 2000-luvun taitteessa. Noihin aikoihin kylpylä oli vahvasti veteraanien ja heidän puolisojensa kuntouttaja, mikä onkin ollut Peurungan lähtökohta sitä rakennettaessa. Peurunka on syntynyt aikanaan rintamamiesten oivalluksesta, kuntoutusta tukemaan. Hyvinvoinnin keskukseksi.

Vaikka tänä päivänä lähtökohta toiminnalle on osin eri, jo siksikin että alkuperäinen asiakaskunta on vähentynyt merkittävästi, on yhä kolmasosa palveluista kohdennettu kuntoutukseen. Liki kaksi kolmasosaa on kuitenkin jo meitä lapsiperheitä ja erilaisia työmatkaajia. 

Peurungan käytävillä varovaisen päättäväisiä askeleita ottavat harmaahapsiset mummot ja vaarit muistuttavat mua omista isovanhemmistani. Heistä, jotka vielä eläessään olivat mukana useilla veteraanilomilla. Palasivat kotiin tyytyväisinä ja meitä lapsenlapsia pienin tuliaisin muistaen.

Tuntuu hyvältä kulkea heidän kanssaan, samaa matkaa samojen valkoisten kylpytakkien alla. 


Onni on pienissä asioissa.

Uima-altaissa, joissa koko perhe rentoutuu. Liukumäessä, jota lasketaan kerta toisensa jälkeen ja porealtaassa, jossa lämpö valtaa koko kehon.

Saunassa, jossa voi heittää löylyä kiukaalle ja kuunnella veden sihinää hieman jännittynein mielin.

Biljardissa, joka muistuttaa yhteisistä etelän reissusta ja jota lapset tahtovat pelata joka kerta pöydän nähdessään. Biljardipalloissa, jotka ystävällinen vastaanoton asiakaspalvelija lapsille ojentaa heidän viihtymistään samalla kysyen.

Kylpylän kahviossa nautitussa jättimäisessä jäätelöannoksessa strösseleineen ja lupauksessa, että aamullakin voi saada toisen samanlaisen annoksen niin halutessaan.

Hotellihuoneen puhtaissa valkeissa lakanoissa, jotka tuovat ylellisyyttä arkeen. Useammassa kupillisessa höyryävää teetä hotellihuoneen illassa nautittuna, kun lapset nukkuvat jo omissa sängyissään.

Peurungan kylpylän ympärillä aukeavissa luonnonkauniissa maisemissa, joissa mieli rauhoittuu. Yhteisissä, kiireettömissä hetkissä. Naurussa ja hymyssä, toinen toisensa ympärille kiedotuissa käsissä. Ajassa, josta jää muistot. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu