”Katsothan, että lapsilla on kaikki hyvin? Rakastan sua”, hän sanoi ja painoi kodin ulko-oven kiinni. Syysaamun pimeydessä silloin, kun aamussa ei ollut vielä häivähdystäkään valoa.

 

Lentosuukkoja lähettäessä kurkkua kuristi. Autoon heiluttaessa teki mieli pyytää, että tule vielä kerran halaamaan. Pikkutyttömäisesti. Muutamien tuntien päästä hän olisi jo lentokoneen siivin maailmalla työreissullaan. 

Vain muutamien päivien ero, mutta meidän arjessamme epätavanomaisempi. Ollaan totuttu jakamaan arki vastuineen ja päivät kuulumisineen. Olemaan yhdessä. 

 

Tämä alkuviikko eletään tässä torpassa kolmen tytön arkea. Sumplitaan päiväkoti-ja eskariaamuja työpäivien kylkeen, kummankin lapsen harrastusvientejä (jotka tietysti painottuvat alkuviikkoon) ja yritetään pitää arki sujuvana. Yhden vanhemman vastuin, kahdelle suunnitelluin. 

Onneksi työ ei tässä tapauksessa kysy aikaa eikä paikkaa, vaan voin iltaisin lasten nukkuessa paitsi tasoittaa päivän joustotunteja, myös saattaa asioita eteenpäin ennen lomaa. 

 

Itsestäänselvyyksiä. Miten helposti sitä sortuukaan pitämään asioita itsestäänselvyyksinä? Sitä, että lapset tulevat viedyiksi hoitoon ja harrastuksiin, päiväkotireput tarkastetuiksi ja aamuvaatteet sään mukaan valituiksi. 

Että joku laittaa ohikulkiessaan tiskikoneen pesemään, imuroi eteisen lattialta pikkukivet tai kantaa lasten lelut paikoilleen, sovittelee kinaavien sisarusten riidan tai käväisee hakemassa lähikaupasta puuttuvan maidon. Sitä, että vanhemmuuden ja arjen kotitöineen jakaa kaksi tasavertaista. 

 

Ensimmäisen päivän kääntyessä myöhäiseen iltaan huomaan kuitenkin kaipaavani ennen kaikkea juttuseuraa. Iltateekaveria mietteineen, halauksineen. Rehellisine katseineen. Sitä, jonka kanssa on hyvä jakaa arki. Elää ja rakastaa. 

 

Välimatka avaa silmät. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu