Hätätilanteet tuntuvat meistä kaukaisilta – kunnes ne osuvat omalle kohdalle. Herääminen keskellä yötä palohälyttimeen savun täyttämässä kodissa on jokaisen pahimpia painajaisia. Katastrofiksi sen muuttaisi tietoisuus siitä, että itsensä pelastamisen ohella on vastuu myös muista - ennen kaikkea muista. Pienistä lapsista, muista perheenjäsenistä.

 

Sinä pelastat! Tänään lauantaina 25.11. alkaa kansallinen paloturvallisuusviikko, jonka tavoitteena on parantaa kaikkien paloturvallisuutta ja paloturvallisuustaitoja herättämällä keskustelua tulipaloista ja tilanteissa oikein toimimisesta. Sinä pelastat - lähtöisellä kampanjalla halutaan kertoa, että tulipalosta selviytyminen on ensisijassa meistä jokaisen omissa käsissä. Tänään lauantaina ovat useat paloasemat avoinna "Päivä paloasemalla"-tapahtumalla, jossa perheiden pienimmätkin pääsevät tutustumaan kodin paloturvallisuusasioihin.

 

Ti-Ti Nallen turvallisuuspainotteiset jaksot ovat meidän tyttöjen suosiossa. Jaksoissa kerrotaan mm. toimimisesta heikoilla jäillä, laskemisesta pulkkamäessä autotietä kohden, raajan loukkaamisesta ja tulipalon syttymisestä. Ti-Ti Nallen tulipaloa käsittelevä jakso synnytti meillä paljon kysymyksiä siitä, miten tulipalon syttyessä tulisi toimia ja herätti ylipäätään lasten ymmärryksen siitä, mitä tulipalo on. Ymmärrys siitä, että tulipaloja sattuu, vaikka niitä ei kukaan toivoisi, herätti myös pelkoa.

 

”Äiti, mihin me mennään (pikkusiskon kanssa), jos tulipalo syttyy, kun me nukutaan?” oli kysymys, joka pysäytti. Siinä hämärässä illassa peiton alta esitettynä se riipaisi ja ahdisti, nosti palan kurkkuun. Paitsi, että se toi omaankin taka-alalle työnnettävään pelkoon konkretiaa, se oli samalla kysymys, johon en osannut vastata.

 

Olisin halunnut vakuuttaa, että äiti ja isä tulevat aina pelastamaan teidät, eikä teidän takuulla tarvitse huolestua mistään. Sydän syrjällään teki mieli vannoa lapsenuskon säilyttäen, että eihän tulipaloja syty, eikä sellaista tarvitse edes miettiä. Tosiasiassahan niitä syttyy ja vuosittain tulipaloissa menehtyy Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEKin mukaan keskimäärin 90 henkeä, mikä on kansainvälisesti vertailtuna paljon. Ja ei, vanhemmat eivät aina pääse auttamaan lapsiaan, vaan voivat olla omassa huoneessaan samalla tavoin loukussa tai jopa tuupertuneina.

 

Ajatus jäi mietityttämään ja tilaisuus lisätiedon saamiselle tarjoutui, kun palokuntalaiset esittelivät toimintaansa taannoin. Aivan kuten tänään monilla paloasemilla tapahtuu. 

 

”Miten palomiehet pelastaa, jos meidän kotiin tulee tulipalo?”, kysyi pian viisivee paloautonsa vieressä päivystävältä palomieheltä. Paloauton kattavan esittelyn ohella hän sai lapsenkieliset ohjeet tulipalotilanteisiin. Sen, että ensi sijassa palavasta kodista on aina pyrittävä ulos ja vanhemmat tekevät kaikkensa auttaakseen lapsia. Ellei ulos kuitenkaan enää pääse savukaasujen takia turvallisesti, on pysyttävä suljetun oven takana lattian rajassa odottaen apua. Katso tarkemmat Pelastustoimen ohjeet tulipalotilanteisiin.

 

Älä koskaan piiloudu-ohjeen hän muistaa nykyisin kertoa lähes kaikille kavereilleen ja painottaa, ettei saa mennä sängyn alle, ei kaappiin, eikä peiton allekaan. Samoin hän muistuttaa, että palomiesten saapuessa on pidettävä ääntä, että palomiehet löytävät lapsen: ”Voi huutaa, koputtaa seinään tai soittaa vaikka nokkahuilua oikein kovaa. Tai lyödä rumpua.”

 

En muuten ollut edes ymmärtänyt, että tulipalon sattuessa lapsilla on taipumus mennä piiloon ja olla hipihiljaa. Juuri tavalla, jota ei palotilanteessa saisi tehdä.

 

Pelkkä ajatuskin tulipalosta kylmää. Meidän omakotitalosta pitäisi olla turvallinen pääsy ulos molemmista kerroksista, mutta ainahan sitä luo mielikuvan vaikkapa siitä savussa harhailevasta lapsesta, joka ei löydä vanhempiaan. Ohjeistaako pysymään huoneissaan vai etsimään vanhempiaan, jos aikaa on marginaalisesti joka tapauksessa?

 

Tulipaloa, saati mitään muutakaan hätätilannetta, ei halua sattuvan ajatella omalle kohdalle. Olen kuitenkin nyt itse vakuuttunut siitä, että meidän perheessä tullaan käymään läpi erinäiset turvallisuusohjeistukset ja miettimään mahdollisia vaaratilanteita. Varautuneena on omakin olo luottavaisempi.

 

Miten teillä on varauduttu erilaisiin hätätilanteisiin? Entä osaavatko lapsenne tarvittaessa soittaa hätänumeroon?

 

- - - -

Joko seuraat arkeamme 3v ja 5v tyttöjen kanssa Facebookissa tai lähes päivittäisin kuvatarinoin Instagramissa? Näinä aikoina meillä valmistellaan joulua suurella lämmöllä, luetaan paljon ja askarrellaan vieläkin enemmän lasten kanssa sekä seikkaillaan ja retkeillään erilaisissa lapsiperhekohteissa. Koska mitään en pidä itsestäänselvyytenä, blogissa pohditaan myös elämää sen syvempinä merkityksinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu