Lupasivat koleata, jäätävää ja epävakaista juhannukseksi. En tiedä, josko sen pitäisi edes yllättää.

 

"Ennen kaikki oli paremmin"-ajattelu lienee aika yleistä. Haluan muistaa lapsuuteni lämpimät juhannukset. Ne, jolloin istuttiin serkkujen tai naapurin lasten kanssa lähes puhki kuluneessa, mutta niin tykätyssä oranssissa teltassa kotipihassa tai loikoiltiin riippukeinussa kotikoivujen välissä. Odotettiin malttamattomana hiiligrillistä makkaroita. Ja vihreää Smurffilimsaa! Vanhemmat hankkivat juhannukseksi korillisen limsapulloja ja oi sitä jännityksen määrää, kun sai vaahtosammuttimen kokoisena valita vihreän tai pinkin limpparipullon. Lasisen 0,33l, sellaisen, joita ei ole valmistettu takuulla enää vuosiin. Vuosikymmeniin kai.

 

 

Tänäkin vuonna meille on juhannuksessa tärkeintä läheiset ihmiset ja aika yhdessä. Lähdetään ystäväperheen kanssa mökille Saimaan rannalle. Lapsilla on seuraa toisistaan ja pienten tuhistessa nukkumatin matkassa meillä aikuisilla on aikaa jutella yöttömän yön aikaan. Odotan jo paljon, sillä näinä viime kuukausina on tässä aikuisopiskelija-arjessa ollut liian vähän aikaa pysähtymiselle.

 

Lapsiperhearjessa juhannus(kin) sujuu mukavasti, kunhan tulee miettineeksi muutamia asioita:

  1. Seura. Kehtaatko kömpiä yhteisen mökin sohvalle nolostelematta sitä, että lempipyjamasi on jo parhaat päivänsä nähnyt? Keiden kanssa olosi on leppoisan rento ja viihdyt seurassa tuntematta tarvetta suorittaa mitään? Juhannus on aikaa, jolloin vietetään usein tavallisesta poiketen yhdessä myös öitä vaikkapa mökkeillen. Onhan seura kaltaistasi?
  2. Lapsi lapselle. Ystävä ystävälle. "Äiti, mulla on nyt asiaa, en jaksa enää"-vaatimus toistuu harvemmin, kun lapsillakin on ikäistään seuraa, eivätkä he joudu sivukorvalla kuuntelemaan pohdintaa hallituskriisistä, Trumpista tai mansikkasadon viivästymisestä. Meillä siis peukutetaan oman perheen matkojen ohella ystäväperheiden kanssa tehtäviä reissuja. Toivoen toki, että uni- ja ruoka-ajoissa löytyisi jokin rakentava kompromissi, ettei lomailu mene väsyneiden tai nälkäisten harmistumisiin.
  3. Ruoka. Juhannus ja hyvä ruoka kuuluvat yhteen. Kaatumiselta pelastettu maitolasi ja poskilta pyyhityt ketsupit, kiireellä syöminen ja se, ettei uusi ruoka olekaan vaahtosammuttimen kokoiselle makuelämys kuuluvat myös yhteen. On nautinto laittaa hyvää ruokaa ja etsiä Glorian Ruoka ja viini-lehdestä sen seitsemän erilaista tarjottavaa maistelumenuksi. Hmm. Yhtä hyvin voisi tehdä muutamat hyvät ruuat kätevästi vaikkapa grillissä ja aikatauluttamisen sijaan nauttia seurasta. Siihen seitsemään ruokalajiin voi palata siinä vaiheessa rennommalla mielellä, kun vessasta ei enää kuulu tasaisesti tunnin välein "pyyhkimään"-huuto.
  4. Virikkeet. Maja-, piilos- ja etsitään-kaikki-pihan-etanat-leikit riittävät jonkin aikaa. Etenkin, kun on huolehdittu kohdista 1, 2 ja 3. Ajattelin silti varata totuttuun tapaan kassillisen kaikenlaista virikettä askartelutarvikkeista muovailuvahoihin ja saippuakupliin ja kirjoista palapeleihin. Ihan vain siksi, että muistan omastakin lapsuudestani, miten levottomiksi muuttuvat leikit rauhoittuivat kohdentamalla huomio toiseen asiaan. Voin ainakin valita, nostanko kassista ylläreitä päivien lomassa, vai vievätkö kotilot pelin 1-0.
  5. Sää. Sanovat, että juhannuksesta tulee kolea (kappas vain). Pitäisikös mukaan pakata myös villasukat ja lämmintä vaatetta? Mökkien terasseilla, teltoissa ja rannoilla on huomattavasti miellyttävämpää viettää yötöntä yötä lämpimänä (ja kuivana) kuin hytisten. Sitä paitsi aina voi tarkastaa ajan kultaamat muistot Ilmatieteen laitoksen juhannussääkoosteesta ja todeta, että aurinkovoidetta on tarvittu aika harvoin. Ei siis haittaa, vaikka villasukkia etsiessä aurinkovoiteet unohtuivat.
  6. Hyttyset. Ininää korvan juuressa. Oletko juuri se tyyppi, johon hyttynen tuikkaa mieluiten piikkinsä? Se, jolla paukamat kutisevat pitkään? Tutkimukset osoittavat, että hyttyset viehättyvät meistä eri tavalla ja lähestyvät piikit ojossa vetovoimaisia suosikkejaan. Isommassa joukossa hajut kuitenkin sekoittuvat pistäen hyttysten päät pyörälle. Juhannusyössä on siis syytä olla entistä onnellisempi ystävistä ympärillä. Toki sen hyttyskarkotteen ja hydrokortisonivoiteen voi silti varata mukaan.
  7. Vaarallinen juhannus kuuluu vain Muumilaaksoon. Kun ajomatkoille on varattu riittävästi aikaa ja aikuiset muutoinkin muistavat vastuunsa (klik omakohtainen kokemus: lapset eivät ymmärrä humalaa), voi juuri tämä juhannus olla se, josta omat lapset vuosikymmentenkin jälkeen puhuvat "sinä mahtavana juhannuksena, jolloin kaikki oli toisin." Ihan kuten mä muistellessani vihreitä Smurffi-limsoja kokonaisessa korissa.

 

Nauttikaahan varhaisperunoista (tai vaikka edellisvuoden sadostakin kelpaavat) ja mansikoista (puolalaiset-eestiläiset-tai-mitkälie ovat myös oikein hyviä) ja nostakaa malja yhteisille hetkille!

 

Onnistunutta juhannusta jokaiselle!

 

Ps. Kohta 8. Suklaa auttaa aina. Sille ikuiselle laihduttajallekin sen voi myydä verensokeria nostavana ;)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu