Moni kaupunki avasi viikonloppuna kaupunkinsa joulutunnelmaan. Sytytti jouluvalot kaduille ja teiden varsille, antoi tilaa ehkä kaupunginjohtajan tai muun kaupungin näkyvän henkilön puheelle, ohjasi kauppoihin joulusalaisuuksia etsimään ja rapiseviin papereihin käärimään – herätti joulun odotukseen.

 

Kotikaupunkini Porvoo avaa joulun kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Marraskuisena viikonloppuna kuun puolivälissä on keskustan joulunavaus ja viikkoa myöhemmin, ihan joulukuun kolkutellessa ovia tulevana viikonloppuna siis, tunnelmallisen Vanhan Porvoon joulun avaus. Joulun lähestyessä saadaan täällä kylläkin joulutunnelmaan virittäytyä useammatkin kerrat mm. Lucian kruunajaisissa, Taidetehtaan joulumarkkinoilla ja saariston joulussa Pellingissä.

 

Keskustan joulunavauksessa saapuu joulupukki vuosittain tutun punaisella laivallaan jokirantaan, josta hän tonttuineen ja palokuntanuorten soihtukulkueineen suuntaa kohti keskustaa. Kaupungin keskusta täyttyy ihmisistä ja etenkin lapsiperheistä, joista poikkeuksetta jokaisessa tunnutaan supattavan olkapäillä istuvalle lapselle, että katso nyt tarkkaan tuota joulupukkia, sitten jouluna se tulee meillä käymään.

 

Joululauluja ja kaupat näyttävimmät joululahjavinkkinsä esille nostaneina. VPK-talon joulumyyjäiset itseleivottuine kakkuineen ja käsityöläisten taidonnäytteineen, perinteiset nekin. Kaikin tavoin siis sitä tavanomaista joulunavaustunnelmaa, siltäkin osin tosin, että jälleen oli maa viikon lumisuuden jälkeen musta ja keli ennemminkin märän kurainen kuin luminen ja raikas.

 

 

Taidetehtaalla virittäydyttiin joulutunnelmaan samaisena iltapäivänä, kun pukki viipyi kuuntelemassa lasten joulumietteitä lähes parin tunnin ajan. Vaikuttavaa, miten hän antoi jokaiselle lapselle kiireetöntä aikaa; kyseli rauhassa lasten viikonlopun tekemisistä, kodista, kavereista ja joulunvietosta. Erinomainen tapa karistaa sitä jännitystä, jota joulupukin odotus osin luo. Meidän tytöt saivat viettää koko päivän aamun tanssitunnista illan uimahallireissuun saakka hyvän ystävänsä kanssa ja kolmisin rohkaistuivat kertomaan joulupukille pikkutyttömäisiä ajatuksiaan joulun odotuksesta.

 

Nostalginen Timo Taikurikin me tavattiin korttitemppuineen ja veikeine ilmeineen.

Askartelijana, kädentaidoista pitävänä mieleen jäi ilahduttavana ideana myös suuri taulu, jota kuka tahansa sai tulla maalaamaan lempivärillään taiteilijan johdolla. Kolme kaverusta, kolme maalipensseliä - pinkki, turkoosi ja keltainen. Siellä he maalasivat, vieri vieressä keskittyneesti. Tätä ideaa tulen mitä todennäköisimmin käyttämään joskus jossakin itse.

Palanen jotakin suurempaa. Sitähän se oli.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Susanna K.
Liittynyt17.7.2016

Täällä(kin) oli joulun avaus viime viikonloppuna. Käytiin katsomassa pukkia, joka sytytti jouluvalot torin isoon kuuseen, mutta harmiksemme emme enää löytäneet pukkia toiveiden kertomista varten myöhemmin. Onneksi hön taitaa vierailla lähellä olevassa ostoskeskuksessa aika useasti ennen joulua.

Blogissani on sinulle #kosintablogihaaste. 

Muistathan seurata myös Facebookissa, Instagramissa sekä Blogit.fi-sivustolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu