Tiedättekö sen tunteen, kun päiväuninukutus alkaa oikeasti puhisuttamaan sitä vieressä istuvaa vanhempaakin? Kun pieni ihminen häärää ees taas ja nousee istumaan juuri siinä vaiheessa, kun vihdoin vanhempana alkoi olla luottavainen tunne siitä, että silmät sulkeutuvat edes jotakuinkin normaaliin päiväuniaikaan. Tai kun tuntuu, että jokaiseen iltapäivään alkaa poikkeuksetta liittyä neuvottelutilanne lapsen kanssa. Se, jossa tietää, että rakentavista ehdotuksista huolimatta on aika heikoilla. Osin väsytystaistelussa jo ennen sen alkamista.

 

Meillä 2,5v kuopus on useampana päivänä viikossa sitä mieltä, ettei hän enää tarvitse päiväunia. Ei, eikä hän ole ollenkaan väsynyt. Ei tietenkään. Kukapa kaksivuotias olisikaan väsynyt häärättyään ensin aamupäivän ulkona leikeissään ja saatuaan sisälle tultuaan vatsansa täyteen ruokaa? Lähes jokaista aikuista väsyttäisi jo autuaasti tuossa vaiheessa jos päiväuniin tarjoutuisi mahdollisuus, mutta kaksivuotiasta, ehei. Toiveajattelua.

 

Tunnin nukutus ja vajaan tunnin päiväunet. Turhauttavaa sekin. Välillä niin turhauttavaa, että yhteen purtujen hampaiden natinan voisi kuulla kauemmaksikin. Toisaalta jos päiväunet jätetään väliin, ei iltapäivän ja illan menoa kestä kukaan täysihermoinenkaan. Ainakaan siten, että iltapäiville tai illoille voisi suunnitella mitään kaveritapaamisia tai tekemistä kodin ulkopuolella, keskittymiskyky kun alkaa olla nukkumattomalla siinä vaiheessa sen verran minimaalinen.

 

Päiväunien suunnitelmallisempi poisjättäminen silloin tällöin saattaisi tosin olla ratkaisu siihen, ettei kaksiveen kanssa tarvitsisi aina lukea iltasatuja ja jutella sängyssä ysiin, jopa puoli kymppiin. Nythän hän tuntuu siitä vajaasta tunnista päiväunia saavan niin paljon lisäenergiaa, ettei ole toivoakaan silmien sulkemisesta iltaisin kasin aikaan, kuten 4,5v isosiskonsa.

 

Vaikka meidän tytöillä on ikäeroa vajaa kaksi vuotta, olen ilmeisesti täysin unohtanut nää päiväuniajutut ja -rutiinit. Minkä ikäisinä lapset lakkaavat nukkumasta säännöllisiä päiväunia? Yksilöllistä, tiedän, mutta minkä ikäisen voi vielä olettaa nukkuvan? Ja mitä ihmettä niihin iltoihin keksii, jos päiväunia aletaan jättää välistä silloin, kun niitä ainakin vanhempien silmin yhä tarvitaan?

- - - -

 

Aiempia pohdintoja meidän lasten nukkumisesta löydät myös:

- Ihanan hellyttävät ja rasittavan raastavat lapsiperheen iltapuuhat
- "Kun susit tulee öisin..." - nelivuotiaan painajaiset ja vilkas mielikuvitus
- Odottavalla uni ei tule - ajatuksia siitä, miten jotakin jännittävää odottaessa venähtää uniaika lapsiperheessä poikkeuksetta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija

Meidän esikoisella alkoi taistelu päiväunia vastaan hiukan vajaa 2-vuotiaana 🙄 lopulta tein niin että lähdettiin kotoa vähän pidemmälle lounaan jälkeen ja kotimatkalla lapsi nukahti rattaisiin tai autoon! Tyttö taisi olla 2,5-vuotias kun päiväunet olivat jo jääneet kokonaan pois!

Jenkka

Meidän pari viikkoa vajaa kaksivuotias ei ole nukkunut päiväunia sitten vuodenvaihteen, muuten kuin satunnaisesti autossa pidemmillä matkoilla. Likka on ollut aina huono nukkumaan päivisin ja juuri tuo asetelma, jossa nukutus kestää pidempään kuin itse unet, on meille hyvin tuttu. Silti, jos kyse olisi ollut vain levottomasta hillumisesta, olisin ehkä jaksanut yrittää vielä pidempään. Tämä tyttö kuitenkin nukahti päivisin vain huutamalla. Lopulta tulin siihen tulokseen, että on molempien mielenterveydelle parempi luovuttaa. Lapsen jaksamisessa en ole huomannut mitään eroa, itse sen sijaan olen virkeämpi ja hyväntuulisempi, kun ei tarvitse stressata väsytystaistelua. Oikeastaan koko rumbasta luopuminen oli helpotus.
Yöunille lapsi menee iltaseiskalta ja nukkuu kellon ympäri. Omaa aikaa saan siis runsaasti iltaisin. Nukutuksessa on päivä- ja yöunilla eroa kuin no, yöllä ja päivällä. Iltanukutus on helppo, nopea ja sujuu lempeissä merkeissä. Ainoastaan reissatessa tuntuu välillä, että unet olisivat päivälläkin tarpeen. Silloin olemme joskus käyneet ajelemassa, niin hölmöltä kuin se tuntuukin.
Pitkään olin huolissani lapsen unentarpeen täyttymisestä, päiväunien puuttumisen vaikutuksesta kehitykseen jne. Ja siitä, mitä muut ratkaisustamme ajattelevat. Usein kun aiheesta puhutaan, kokemuksia kertovat vain ne, jotka päiväunissa "onnistuvat". Hiljalleen olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyllä näinkin voi tehdä! :D On kai se ihan käytännössäkin uskottava, että ihmiset ovat erilaisia ja tarpeet yksilöllisiä.

Vierailija

5-vuotiaaksi on meillä nukuttu päiväunia. 4-vuotiaana ei enää ihan joka päivä, mut niinä päiväunittomina päivinä nukkumaan usein pari tuntia aikaisemmin kuin muulloin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu