Viimeiset yhteiset päiväkotiviikot. Viimeiset yhteiset aamut ja leikit. Viimeiset halit ja heipat.

Nämä ovat niitä päiviä. Päiviä, joina esikoisemme päiväkotiryhmästä yksi kerrallaan jää kesälomille.

 

Jokainen kevät on ollut haikea, sillä osaa päiväkotikavereista on tavattu kesäisin vain satunnaisesti. Joitakin vasta seuraavan kerran päiväkotisyksyn taas alkaessa.

Lapsen läheisimpien ystävien kanssa on toki sovittu tapaamisia läpi kesän; istuttu piknikillä, seikkailtu metsässä tai leikitty kodeissa. On silti selvää, että päivittäisistä yhteisistä leikeistä on siirrytty kesän ajaksi perhepainotteisempaan, toisin rakentuvaan aikaan.

 

Tänä keväänä esikoisen leikit monen ystävän kanssa päättyvät. Päiväkotikavereiden tyhjentäessä kesälomien alkaessa omat varavaatelokeronsa ja rutistaessa uninallen syliin päiväkodin pihalta parkkikselle kävellessä, on tietty tie kuljettu loppuun. Syksyn tullen ei enää riemuita jälleennäkemisestä päiväkodin eteisessä tai hihkuta käsi kädessä.

 

Ystävien polut erkanevat lähes kaikilla omiin eskareihinsa kaupungin eri laidoille. Uusien päivittäisten kavereiden seuraan. 

 

Näihin päiviin sekoittuu haikeutta, luopumisen surua ja aavistus pelkoakin tulevasta. Kun lapseni kertoo silmät säihkyen siitä, miten hänellä on ollut päiväkotiystävänsä kanssa "ihanan ihana päivä, koska mä tykkään siitä niin paljon", sydämeni menee onnen ja ilon rinnalla ryttyyn. Vielä hän ei ymmärrä edessä olevaa valtavaa muutosta.

Hartioille vyöryvä vastuu painaa suhteessa omaan rooliini vanhempana ja siihen, pystynkö olemaan riittävän aktiivinen ja järjestämään eskaripäivien jälkeen leikkitreffejä. 

 

Näihin päiviin sisältyy kiitollisuutta. Valtavan paljon kiitollisuutta itseasiassa, sydämen lämpöä. Vaikka polut erkanevat, pienet ihmiset saivat kohdata toisensa. He saivat viettää yhdessä vuosia lähes päivittäiset leikkinsä jakaen. 

He oppivat solmimaan ihmissuhteita, jotka osaltaan tekivät heistä sellaisia kuin he nyt ovat. Sosiaalisen avoimia, empaattisen välittäviä ja taidokkaasti vuorovaikutustilanteissa toimivia. He oppivat riitelemään ja sopimaan, jakamaan ja antamaan, pitämään puolensa ja tekemään kompromisseja. He oppivat osoittamaan välittämistään perheen ulkopuolella; ikävöinnistä tykkäämiseen. 

 

Näihin päiviin sisältyy luottamusta. Kun taaksepäinkään ei pääse, on katsottava eteenpäin. Vakuutan itselleni, että tokihan lapset pitävät tärkeimmistään kiinni. Tallettavat sydämeensä sen, mikä on ollut tärkeää ja osaavat vaalia ystävyyttä, vaikka näkisivät toisensa paljon harvemmin.

Samalla tiedostan, että aika muuttaa ja välimatka tekee väistämättä tehtävänsä tiettyjen ihmissuhteiden osalta. Myös uusista ihmisistä tulee tärkeitä. Vanhojen rinnalle. Ihan kuten meistä jokaisella.

 

Vaikka avaan päiväkodin portin pala kurkussa, iloitsen siitä, että lapseni on saanut nämä vuodet. Hänen tärkeille ystävyyssuhteilleen toivon myötätuulta tämänkin kevään jälkeen, kun kukin tahollaan lähtee polkua eteenpäin. 

 

Päiväkodin ja päiväkotisuhteiden merkitystä on meillä pohdittu paljon, mm. 
Päiväkodin viimeinen vasukeskustelu — Haikeutta ja kiitollisuutta
Jääkö pienten lasten yksinäisyys päiväkodissa huomaamatta?
Kuuletko lapsessasi päiväkodin aikuisen? - Millaisessa päiväkodissa sinun lapsesi kasvaa?

 

- - -
Teehetkien kodissa syksyn eskarilainen pian nelivuotiaan pikkusiskonsa kanssa pitävät arjen touhukkaana. Tämä kesä on aikaa puutarhaunelmille, kotimaan matkailulle perhekohteineen ja kymmenille irtojäätelöille. Ystävien seurassa, mieluiten.

Pohdintojen takaa löytyy äiti, joka palasi alkuvuodesta vuosien perhe- ja opintovapailta asiantuntijatyöhönsä viestintäkentälle. Päiväkotiarkea ja lasten kasvatusta paljon pohtiva kasvatustieteilijä. Äiti ja vaimo, ystävä. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu