Kun elämä tarjoilee vain mustapekkoja ja korttitalo uhkaa sortua peruspilareiltaan, tulevat arjen kantavat perusrakenteet punnituiksi. Pienten lasten vanhempina päiväkodin kyky - tai kyvyttömyys - tukea konkretisoituu nopeasti.

 

Lapsiperheessä, jossa itsensä ohella on vastuu pienistä ihmisistä, on perusluottamuksen horjuminen pahinta.

 

Kerroin aiemmin, että tämä syksy on meidän perheessä eletty painajaista. Sairastuin yllättäen vakavasti, 38-vuotiaana kahden pienen tytön äitinä ja elin hetken tietoisuudessa, että saattaisin menehtyä. Diagnoosi osoittautui virheelliseksi ja sittemmin olen toipunutkin jo lähes ennalleen, mutta koettu jätti pysyvät jäljet.

 

Mun ja puolisoni käydessä sairaalassa keskustelua tulevasta kaiken yhtäkkisen kaaoksen keskellä, teki päiväkoti kaikkensa pitääkseen lasten arjen vakaana.

 

Olen kertonut jo aiemmin, että meidän lasten päiväkodissa huolehditaan lapsista lämmöllä. Ollaan aidosti läsnä ja huomioidaan lapsia yksilöinä. Ei paeta resurssipulakeskustelun taakse, josta nyt varhaiskasvatuksen sektorilla lähes tauotta puhutaan, vaan pyritään muuttamaan toimintatapoja vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla toimintaympäristöä käytettävissä oleviin resursseihin sopeuttaen. Asetetaan lapsilähtöisyys ja laadukkuus aina keskiöön.

 

Tähän saakka olen nähnyt päiväkodin roolin arjessa, mutta nyt se konkretisoitui lapsiperheen akuutissa kriisissä kahden pienen päiväkoti-ikäisen kodissa. Päiväkoti otti paikkansa lasten arjessa ihailtavan ammattitaitoisella ja inhimillisellä tavalla. 


Se, etten päässytkään hakemaan lapsia päiväkodista, enkä kuulemaan päivän tapahtumista, ei estänyt sujuvaa vuorovaikutusta päiväkodin ja kodin välillä. Puhelin piippasi useitakin kertoja päivässä kuvia ja viestejä tyttöjen leikeistä ja kuulumisista meille sairaalaan. Viestejä tuli niin minulle kuin miehellenikin, tyttöjen isälle. Niinä muutamina päivinä päiväkodin aikuiset pitivät arjen mahdollisimman ennallaan ja muuttumattomana.

 

He toivat tasapainon myös lastemme päiviin. Päiväkodilla oli jo päivän alkaessa tieto, että olen joutunut sairaalaan ja jään tutkimuksiin ainakin joksikin aikaa. Siksi he tarkkailivat lastemme leikkejä erityisen huolella ja seurasivat vaivihkaa päivien mittaan, päätyisikö leikkeihin keskustelua sairaalasta tai ikävästä - ja olivat valmiudessa puuttumaan mahdollisiin tilanteisiin. Ottivat syliin, juttelivat ja antoivat aikaa huomioiden yksilöllisen, poikkeuksellisen tilanteen.

 

He näkivät kokonaisuuden. Perheemme on kaksikielinen, mutta olemme valinneet lapsille suomenkielisen päiväkodin. Kun lasten ruotsinkielinen famo haki poikkeuksellisesti lapsia päiväkodista sairaalajaksoni aikana, päiväkodissa huomioitiin mahdollisuuksien mukaan työjärjestelyin niin esikoisen kuin kuopuksenkin ryhmässä valmius saada tietoa lasten päivän tapahtumista hänen äidinkielellään. 

 

Oma koulutustaustani on kasvatustieteen ja psykologian opinnoissa, jonka takia tiedän kiinnittäväni huomiota päiväkodin arkeen monia muita vanhempia tarkemmin silmin ja pohtivani asioita, jotka toinen ehkä sivuuttaisi. Siksi - erityisesti siksi - arvostan valtavan paljon tapaa, jolla lapset ja meidät vanhempina otettiin huomioon. Yksilöinä. 

 

Varhaiskasvatuksen parissa puhutaan paljon kasvatuskumppanuudesta. Siitä, että yhdessähän me ollaan tätä lasta varten - päiväkoti ja vanhemmat. Sen, jonka moni mieltää sanahelinäksi. 

Tiesin jo näiden yhdessä matkattujen vuosien perusteella, että lasten päiväkodilla on taito olla aidosti kasvatuskumppani ja kulkea samaa matkaa lapsen parasta ajatellen. Olla varhaiskasvatuksessa määritettyjen tehtäviensä kautta nimenomaan tukemassa kasvua ja edistämässä hyvinvointia.

 

Tämän läpikäytyäni näen sen vieläkin selkeämmin. Tiedättekö, miten helpottavaa oli voida todeta se silloin, kun oma elämä oli kaikkien hauraimmillaan, eikä itse jaksanut ajatella edes seuraavaan päivään saakka. Se, että joku pitää parhaalla mahdollisella tavalla huolta lapsista juuri silloin, kun vanhemmuus vaatii enemmän.

 

Kiitos. Te päiväkotien aikuiset, kiitos, kun olette. 

- - - 

Päiväkotia olen pohtinut myös: 
Päiväkodin aamu
Kuuletko lapsessasi päiväkodin aikuisen? - Millaisessa päiväkodissa sinun lapsesi kasvaa? 
Naisille, jotka kasvatatte lastani
Miten kiitämme päiväkodin henkilökuntaa – Kun olette meille tärkeitä 
”Tuleeko Sofia jo tänään päiväkotiin? Äiti, sano joo.” – Osaviikkoiset päiväkotiystävykset ja aikataulujen sumpliminen 
Aamujen minuuttipeli - Kun kumpparit on hukassa ja päiväkotiin pitäisi ehtiä 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kiitos! Iso kiitos!
Täällä yksi samanmoinen tuskailee omien opintojensa kanssa. Sille lopputyölle ei tahdo löytyä tunteja muualta, kuin yöstä...mutta tämän tekstin luettuani olen taas varmempi siitä, että kyllä tämä tästä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu