Olen seurannut hämmentyneenä keskustelua päiväkotien ja koulujen henkilökunnan muistamisista. Siitä, mitä seurasi, kun Espoon kaupunki linjasi, ettei päiväkoteihin tai kouluihin tulisi viedä lahjoja, joiden arvo on muutamaa euroa enempää. Arvoltaan vähäisen mainoslahjan verran. Tai mieluiten ei muistamisia ollenkaan. 

 

Yksiselitteistä linjausta perustellaan virkamiehen puolueettomuudella ja sillä, että lahjassa on aina lahjuksen mahdollisuus. Että sillä voidaan tavoitella jotakin, joka ei ole hyvän tavan mukaista, vaikkapa kouluympäristössä parempaa kouluarvosanaa. Espoon opetustoimen johto näyttää muistutelleen, että opettaja on myös päätöksentekijä, kun hän arvioi oppilaita. 

"Miksi minulle tarjotaan tällainen etuus? Millaisista motiiveista otan tarjouksen vastaan?" ovat asioita, joihin Espoon linjauksessa viitataan ja joita oikeuskansleri on kehottanut jokaista virkamiestä kysymään itseltään vieraanvaraisuuden tarjoamisen tilanteissa. Really? Päiväkotimaailmassakin? Pliis. 

 

Olen kenties sinisilmäinen, naiivikin ehkä, mutta luotan yhä tämän päivän vahvan pedagogiikan ja laadukkaan koulutusjärjestelmän maassa, että arvosanojen takaa löytyy perustellumpi syy kuin se, kuka lausui joulujuhlassa kiitoksen, antoi lahjakortin tai tarjosi vaikka sen paljon keskustellun omenan. Tai jätti muistamatta kokonaan. 

On vaikeaa uskoa, että juuri kukaan vanhemmista paketoisi lapsen kanssa opettajalleen lahjaa tavoitellen parempaa numeroa tulevalle lukuvuodelle. Tai toivoen, että juuri tämä hopeaan lahjapaperiin kääritty joulukukka-asetelma tarjoaisi päiväkotiryhmässä enemmän sylitilaa. Poikkeuksia aina löytyy, mutta poikkeuksetonta asiaa ei olekaan. Pikemminkin kodeissa tunnetaan kiitollisuutta siitä kasvatustyöstä, jonka päiväkotien, eskareiden ja koulujen henkilöstö perheiden kanssa jakaa. Kääritään lahjat lämmöllä kiittäen. 

 

Luotan, että niinkin inhimillisellä alalla kuin kasvatus ja opetus, nähdään kokonaisuus. Se, että keskiössä on lapsi ja tarpeet, joita hänellä on yksilönä. Riippumatta siitä, millaisessa roolissa hänen perheessään on muistaminen tai esimerkiksi siitä, onko hänen perheellään siihen ylipäätään esimerkiksi taloudellisesti mahdollisuutta. 

Ymmärrän, että yhtenä näkemyksenä on pyrkimys yhdenvertaisuuteen perheiden välillä. Ettei lasta eroteltaisi sillä perusteella, onko hänen äitinsä miljoonatuloinen yritysjohtaja tai isänsä pitkäaikaistyötön – ja siltä osin perheen taloudelliset lähtökohdat mahdollisesti erilaiset. En siltikään usko pakkojen tuomaan tasapäistämiseen, vaan vilpittömyyteen. Siihen kustakin perheestä ja kasvatusalan työntekijästä lähtevään. Se ei erottele lämmöllä kirjoitettuja sanoja, kynttiläasetelmia tai viikonloppulahjakorttia kylpylään. 

 

En keksinyt toista työntekijäryhmää opettajien ja varhaiskasvattajien rinnalla, joilla on konkreettisesti joka päivä niin suuri myötävaikutus perheiden tasapainoiseen arkeen. Siihen, että lapset oppivat hiljalleen siipiensä kantavan – toistenkin aikuisten tuella. Siihen, että me vanhemmat voimme päivittäin hyvillä mielin lähteä töidemme pariin ja lapsistamme huolehditaan. Siihen, että illalla omassa sängyssään silmänsä sulkevat lapset toteavat, että on ollut hyvä päivä. Päiväkodissa, eskarissa ja koulussakin. 

Toivon, ettei kenenkään perheen tarvitsisi miettiä, voiko joulumuistamisten listaan raapustaa hyvillä mielin päiväkodin aikuisia. Ettei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa pohtiessaan, mikä lahja sopii viranhaltijalle olematta pahamaineinen hiukset nostattava lahjus. Se, josta joudutaan koulun opettajanhuoneessa tai päiväkodin kahvihuoneessa käymään kireäsävyistä keskustelua. 

 

Voisiko joskus asioita lähestyä pelkästään vilpittömästi, hyvää tahtoen? Tarvitseeko ihan kaikkeen löytää nurinkurista kääntöpuolta? 

Muistetaan lahjoin, kiitoksin ja ajatuksin niitä, jotka ovat tärkeitä. Jotka jakavat arjen. Ihan vilpittömästi. 


- - 

Niitä aiempia ääneen lausuttuja kiitoksia:
Naisille, jotka kasvatatte lastani 
Eri päiväkotien lapsista yhtenäinen eskaritiimi - Esikoulunopettajat avainasemassa 
Kuuletko lapsessasi päiväkodin aikuisen? - Millaisessa päiväkodissa sinun lapsesi kasvaa? 

- - - -

Pohdintojen takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika, joka palasi alkuvuonna vuosien perhe- ja opintovapailta asiantuntijatyöhönsä viestintäkentälle. Äiti ja vaimo, ystävä. Päiväkotiarkea nelivuotiaan ja eskarilaisen kautta paljon pohtiva kasvatustieteilijä. Teetä ja joulua rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen niin samaa mieltä! Tänäkin vuonna pakkaamme pienet muistamiset lasten opettajille (vaikka luokka muistaa myös yhteisellä lahjalla). Kahdelle opelle paketoimme lahjat lämmöllä ja syvällä kiitollisuudella ja se yksi, jonka opetukselliseen antiin emme niin tyytyväisiä, ansaitsee lahjansa myös. Teemme tämän senkin vuoksi, että haluan lasten näkevän, että arvostamme opettajia ja toivomme lapsenkin arvostavan. Sen vuoksi jokainen lapsi on aina valmistanut itse opelleen ja päiväkodin henkilökunnalle huolellisesti tehdyn kortin.

Vierailija

"aina lahjuksen mahdollisuus. Että sillä voidaan tavoitella jotakin, joka ei ole hyvän tavan mukaista, vaikkapa kouluympäristössä parempaa kouluarvosanaa"

Öööäää..öö.. saan niin paljon lahjoja etten edes muista keneltä ne on välillä tullut 😄Joten...Ei en usko edes moiseen 'kalasteluun '
Kyllä hyvin tehdystä työstä saa antaa puhtaalla omallatunnolla jtn lahjaa. Kuitenkin myös vanhempien kanssa syntyy ns. "Kasvatuksellinen side" tämän maan lasten tulevaisuutemme kanssa.

- kasvatustieteiden maisteri Anna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu