Keinu kiikkaa tuulessa hiljalleen, ilman keinujaa. Iso leikkiauto päiväkodin seinustalla peittyy lumeen.

 

Päiväkodin piha on täynnä jälkiä lumella - kahdenkokoisia. Lasten ja vanhempien, toisilleen tärkeiden.

 

Valkoiset lumihiutaleet putoilevat pipoille ja pinkin takin olkapäille. Vielä on halu tavoittaa yksi lumihiutale nenälle yksi ennen kuin päiväkodin ovi avataan.

 

Kavereitaan malttamattomina odottavat lapset ovat vastassa jo eteisessä päivän leikkejä suunnitellen. Samanlaisissa kultaisissa sisätossuissaan kaikki.

 

Äiti muistuttaa lastaan riittävästä pukeutumisesta ja nostaa unilelun repusta koriin, turvaksi päiväunia varten. Terveisinä kotoa. 

 

Vanhempi siirtää lapsensa päiväkodin aikuisen syliin. Haikea nyyhkytys kantautuu eteiseen saakka ”isäää...” Päiväkodin aikuisen kaulaan tarttuvat pienet kädet, tässäkin on hyvä. Turvallinen.

 

Pieni kipaisee leikeistään ja tarttuu päiväkodin aikuisen käteen, ehdottaa laulamista. Toinen toivoo kaveriksi rakentamaan palikoilla. Monilla lapsilla päivä on jo täydessä vauhdissa. 

 

Jätän tavarat lapsen lokeroon. Ne viidennetkin villasukat, huomaan.

 

Lapsi juoksee vielä halaamaan. ”Tykkään susta”, hän hymyilee leikkeihin juostessaan.

 

Eteisessä kengännauhoja sitoessani kuulen naurun. Tänäänkin lapseni saavat onnellisen päivän. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu