"Tää leikkis yhdessä tuon kanssa ja sitten ne ei yhtään riitelis", tarinoi nelivuotias. 
"Joo, mutta joskus ne vähän riiteliskin. Sitten ne sopis siitä taas ja ois kavereita." Barbi nappaa toisen barbin kädestä lelun, ja kääntää selän kaverilleen. Toinen barbi mököttää hetken.

Leikki, jossa lapset eläytyvät, jatkuu.

"Jos ne ei osaa sopia, ne voi pyytää aikuisen auttamaan. Ne osaa aina auttaa jotenkin."

 

Kyse on neljävuotiaan päiväkotilaisen ja kuusivuotiaan eskarilaisen leikistä hoitopäivän jälkeen.

Heidän leikissään päiväkodin aikuiset ovat turvallisuuden tuojia. Niitä, joilla on aina keino ratkaista tilanteet ja aikaa auttaa – vaikka omaa vuoroa tarvitsisi joskus vähän aikaa odottaakin. 

 

Varhaiskasvatuksen laatu ja resurssit näkyvät tavassa, jolla lapsi puhuu päivähoitopaikastaan. Se näkyy koteihin illoissa, joissa sängyn äärellä jutellaan menneen päivän tapahtumista. Se näkyy aamuissa, joissa lasten silmissä syttyy innostus ja pikkuruinen reppu nostetaan olkapäille kevyesti tai lähtemisen tahmeudessa. 

 

Hoitoalan resursseista ja laadusta on viime päivinä puhuttu jälleen paljon. Keskustelu alkoi vanhuspalvelujen räikeistä epäkohdista, mutta siirtyi nopeasti päivähoitoon. Siihen, mihin nykyresurssit riittävät ja riittävätkö ne ylipäätään. Arki päivähoitopäivän rauhallisuudessa tai rauhattomuudessa, hallitussa kaaoksessa tai hallitsemattomuudessa, heijastuu koteihin. 
 

Kyselen lapsilta heidän hoitopäivistään paljon. Yritän saada selville muutakin kuin sen, söivätkö he broilerkastiketta vai jauhelihakeittoa ja ehtivätkö ulos jo aamupäivälläkin. Ujutan keskustelun lomaan tarkentavia kysymyksiä kaverisuhteista ja ryhmään kuulumisesta, päiväkotiaikuisten suhtautumisesta, keinoista ratkaista ristiriitatilanteista ja tavasta kertoa asioista. Yritän päästä kärpäseksi päiväkodin tai eskarin kattoon.

Kuulostelen vaivihkaa siskosten keskinäisiä leikkejä, joissa viime päivien aikana koettu nousee usein luontevasti esille. 

 

Useat tutkimukset osoittavat, että lapsella on turvallisin olo päiväkodissa silloin, kun hän voi luottaa aikuisiinsa ja kokee, että he ovat läsnä. Tällöin hän pystyy myös olemaan oma itsensä, luottamaan omiin valintoihinsa ja seisomaan niiden takana.  Turvallisuuden tunne vaikuttaa myös tunteiden käsittelyyn ja kykyyn osoittaa niitä. 

Sanotaan, että lapsuudessa koetut turvallisuuden tai turvattomuuden tunteet jättävät jälkensä tulevaisuuteen, sillä elämän perusturvallisuuden tunne muodostuu jo varhain lapsuudessa. Pienen ihmisen askelissa, vuosien matkalla kohti aikuisuutta.

 

Päiväkotien aikuiset tietävät takuulla eniten perheiden arjesta. Paitsi yhdessä tehdystä ja koetusta mukavasta, myös niistä kireistä äänensävyistä nälkäkiukun aikaan tai vanhempien erimielisyyksistä. Samalla tavalla, lapselta kysymällä ja häntä kuuntelemalla, oppii vanhempana varsin pian päiväkodin toimintakäytänteistä ja henkilökemioista. 

 

Kuulen hetkittäisen kiireen ja resurssihaasteet. Sen, miten suunniteltu tekeminen vaihtui toiseen sairastapauksessa ja miten sijaisten vaihtuessa lapsi ei ihan aina tiedä, kuka hänen oma aikuisensa oikeastaan onkaan. Sen, että joskus töniminen jää selvittämättä ja kiusantekoa tapahtuu silmien valvomattomissa. 

Kuulen sen, miten erilaiset pöpöt ovat ulottamassa lonkeroitaan koteja kohti, vaikken vielä näe lappua hoitopaikan ovessa. 

 

Toivon silti, että jatkossakin kuulen ennen kaikkea sen, että päiväkodin aikuisilla on ollut aikaa pysähtyä auttamaan, kertomaan. Olemaan läsnä. Että jatkossakin leikeissä iloitaan lapsen vilpittömyydellä: "Aikuiset osaavat aina auttaa jotenkin." Tai kuten kuopukseni jokin aika sitten totesi: Ne huolehtii meistä myrskyissäkin. 

 

Pohdintojani aiheesta myös: 

Kuuletko lapsessasi päiväkodin aikuisen? - Millaisessa päiväkodissa sinun lapsesi kasvaa?
Mitä päiväkodin aikuisen tarvitsee osata? 
"Ne huolehtii meistä myrskyissäkin" - Lapsen luottamus päiväkodin aikuisiin 

- - - -

Pohdintojen takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika, joka on ottanut alkaneen vuoden tavoitteekseen säilyttää elämässä tasapainon kahden alle kouluikäisen lapsen arjessa.

Äiti ja vaimo, ystävä.
Päiväkotiarkea nelivuotiaan ja eskarilaisen kautta paljon pohtiva kasvatustieteilijä. Äiti, joka töissä ollessaan luottaa varhaiskasvatuksen laatuun. 

Ystävä, joka toivoo alkaneelta vuodelta vieläkin enemmän henkilökohtaisia kohtaamisia.
Viestinnän ammattilainen, joka käy jatkuvaa tunnollisuustaistoa ja jatkaa 80% työviikolla läpi alkaneenkin vuoden. 

Aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. 

 

Liity mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai Instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu