Kaverisuhteet ovat merkittäviä jokaiselle lapselle.

Jo leikki-ikäiselle tuntuu olevan tärkeää kuulua porukkaan, joka on ihan oma ja saada silmät loistaen kertoa, ketkä ovat hänen ystäviään. Tämä korostuu erityisesti päiväkotilapsilla, jotka aamulla päiväkotiin mennessään liittyvät osaksi suurempaa lapsiryhmää. Jotakin, josta olisi löydettävä oma, luonteva paikka. 

 

"Hyvät kaverisuhteet ja turvallinen, kiusaamaton ryhmä ovat tärkeitä asioita lapsen päiväkotiajalle", viittaa Mannerheimin lastensuojeluliitto. Viisivuotiaamme kanssa on käyty syksyn myötä paljon keskusteluja päiväkotikavereiden keskinäisestä leikistä ja siitä, miten ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Siitä, miten olisi löydettävä leikit, jotka ovat kaikille mukavia. On pohdittu, miten tärkeää olisi osata huomioida myös se toisesta ryhmästä kesken päiväkotivuoden siirtynyt tai se hiljaisempi, joka ei osaa tulla vauhdikkaisiin leikkeihin mukaan. 

Vuorovaikutuksesta ja ystävyydestä, kiusaamisesta ja hyväksynnästä on onneksi useita hyviä lastenkirjoja. 

Katri Kirkkopellon älyttömän ihana Piki-kirja (Lasten keskus, 2016)

tarttuu lasten väliseen kiusaamiseen ja sen synnyttämään suruun, hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen ja ystävyyssuhteiden syntymiseen.

 

Kirjan hahmo, Piki, lähtee metsään, jonne toiset lapset ovat rakentaneet majan. Salamasankarin asuinen Piki puhkuu ensin intoa, mutta majassa olevat läimäyttävät oven kiinni hänen edestään. Hän ei ole hyväksytty. Ei sellaisenaan, ei omana itsenään. Salamasankaruudesta huolimatta. Majassa on tilaa muille ja heidän leikeilleen, muttei hänelle. 

Piki suree, mutta saa onneksi lohdun Isolta, joka sulkee hänet lämpimästi syliin. Iso pyyhkii kyyneleet ja rauhoittaa, on lähellä. Ison kanssa Piki miettii keinoja päästä mukaan ja sitä, millainen on hyvä kaveri. 

Piki löytää onneksi oman ystävän, Lumin. Hymy ja onnellisuus palaavat Pikin kasvoille.

 

Kirjaan on taitavalla tavalla tuotu erilaisia näkökulmia lasten sosiaalisten suhteiden muodostumisesta sekä sitä, etteivät poissulkevatkaan ole kaikki samaa mieltä porukassa hallitsevimman roolin ottaneen kanssa. Joskus vain mennään mukana, kun ei uskalleta olla omaa mieltä. Pikin tarina kertoo myös erinomaisella tavalla sen, ettei kaikkea pidä hyväksyä. 

Vaan tarvitseeko kiusaaja ottaa mukaan omiin leikkeihin? Voiko ja tuleeko kiusaajalle yrittää olla ystävällinen, vaikkei ystäviä oltaisikaan? Hienoa, että Kirkkopelto herättää ajatuksia siitä, mikä on vaikeaa meille aikuisillekin.

Kirkkopellon Piki on yksi parhaista lastenkirjoista ikinä. Suosittelen lämmöllä sen hankkimista, jos teillä käydään keskusteluja lasten kaverisuhteista tai siitä, miten lapset kohtelevat toisiaan. 

Yksinäisyys, lapsen yksinäisyys. Syntymäpäiväkutsujen yhteydessä juttelimme esikoisen kanssa siitä, miltä yksinäisyys voi tuntua toisesta lapsesta. Se, että jää muun porukan ulkopuolelle. Välillä ehkä huomaamattakin, kun leikit lähtevät päiväkotiaamuina totutusti sujumaan niiden tutuimpien kanssa. Kun ei kuulu porukkaan, ei tule kutsutuksi syntymäpäivillekään. Lapsen maailmassa syntymäpäiväkutsun merkitys on valtava. Sehän on merkki siitä kuuluvuudesta johonkin. 

Pääsenkö minäkin mukaan? -kirja (Kustannusmäkelä, 2017) 

oli tuolloin sattumalta yksi yöpöydän satukirjoista. Siinä ankka etsii yksinäisyydessään uusia ystäviä, muttei tule hyväksytyksi mihinkään kerhoon, sillä norsukerhossa pitäisi osata toitottaa, käärmekerhossa sihistä ja leijonakerhossa karjua. 

Hylätty. Hylätty. Hylätty.

Ankka perustaa oman kerhon, johon ovat tervetulleita kaikki. Ystäviä ei nimittäin voi olla koskaan liikaa. 

Vaikkei kirjan loppuratkaisu ole yllättävä, on perusajatus hyvä - otetaan kaikki mukaan.

Kirjassa on jonkin verran toistoa, mutta lapsilla se edesauttaa seurattavuutta. Vaikkei tuo suomennetun kirjan ajatus kerhosta suoraan avaudukaan, on tätä lukiessa kokonaisuus tärkeämpää. Hyväksytty. Hyväksytty.

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu