Ystävä mukaan. Alkukesästä lapset oivalsivat, että niinä päivinä, kun heidän isänsä on töissä ja minä vapaalla heidän kanssaan, autoon mahtuu yksi lisäturvaistuin ja sen myötä kaveri. Siksi monelle reissulle onkin viime aikoina lähdetty kolmen lapsen voimin ja kolmet pienet eväsrasiat pakaten.

Tytöt nauttivat silminnähden siitä, että voivat jakaa hetket heille tärkeiden oman ikäisten kanssa - ja heidät nähdessäni iloitsen siitä, että aika pienellä näitä pystyy mahdollistamaan. 

Pääkaupunkiseudun tuntumassa Askolassa, vain tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja liki saman matkan päässä täältä Porvoosta sijaitsee sympaattinen ja pieni kotieläinpiha, Peikkorinne. Pihaa asuttavat muun muassa tutut lampaat, kilit, ponit, kanat ja meidän lasten suosikkeina jättimäiset puput, rinnallaan vähemmän tavanomaiset riikinkukot ja kengurut.

Eläimet ovat omissa aitauksissaan sopivalla lähietäisyydellä, ja osa vapaastikin kulkien ja ne ovat hyvinkin kesyjä hoivattaviksi. 

Peikkorinne on kodikas vierailukohde, joka kieltojen sijaan tarjoaa mahdollisuuksia kuten "tervetuloa aitaukseemme" ja "saa silittää." Eläintarhamaista kurkottelua jonnekin etäälle ei tälläkään kotipihalla ole, vaan pikemminkin availlaan porttien hakasia ja mennään ihan liki eläinkavereita. 

Eläimet, joista monet vierailevat myös erilaisissa tilaisuuksissa ja tähdittävät televisiosarjoja, ovat tottuneita lasten kanssa oleiluun ja vähän tiukempiinkin rutistamisiin ja läheisiin likistyksiin, mikä tekee lapsiperheelle paikasta turvallisen oloisen.

Siksi vuosien myötä siitä onkin tullut yksi meidän perheen suosikkikohteista ja tällä kertaa seuraksemme saatiin myös siihen lisäturvaistuimeen kuopuksemme hyvä ystävä. Toinen nelivuotias. 

Peikkorinne on paikka, jonne jokainen eläin on ajan kuluessa hankittu sillä ajatuksella, että niiden halutaan asuvan juuri siellä ja ne muuttaisivat sinne riippumatta siitä, olisivatko kotipihan portit avoinna vain siellä asuville perheenjäsenille vai myös vierailijoille.

Pihapiiriä – jossa kotipihansa vieraille avaava perhe asuu heti portin tuntumassa - on somistettu omenapuiden oksilla olevin lyhdyin, seinille asetelluin vanhoin työkaluin ja mietelausein kanalan kivijalassa. Moni yksityiskohta kertoo yksilöllisyydestä. 

Annan itse arvon siisteille pihapiireille. Vaikka kotieläinpihojen idea usein onkin päästää vierailijat katsomaan eläinten koteja ja maatilojen arkitöitäkin, tunnen silti oloni tervetulleemmaksi silloin, kun kokonaisuus on hyvin hoidettu ja kutsuva. 

Tunnistatko pikkureissaajien tutun "Joko syödään eväitä?"-kysymyksen minne tahansa paikkaan vasta saavuttaessa? 

Tuttua ainakin meillä. Peikkorinteessä pöytäryhmät tarjoavat mahdollisuuksia pysähtymiseen ja eväiden syömiseen ja pikkuruisesta kioskista voi tarvittaessa ostaa nälän yllättäessä lisäeväitä ja jäätelöä.

Olen itse maaseudun ja maatilan kasvatti Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta. Vaikka olenkin jo monin tavoin juuriltani etääntynyt ja elänyt elämästäni yhtä pitkään arkea kaupungissa kuin maaseudun rauhassa, silti nämä kotieläinpihat kutsuvat puoleensa useasti kesässä. Täällä ei kaupungin asfaltti hohkaa kuumuuttaan eivätkä pakokaasut täytä ilmaa.

Siksi Peikkorinteeseen palataan ensi kesänäkin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu