Viime viikko oli säiden puolesta - ja muutoinkin - mahtava. Nautittiin lasten kanssa auringosta eväsretkeillen ja syötiin iltapalaa putipuhtaassa ja pitkän talven jälkeen sisustetussa leikkimökissä. Ihailtiin oman etupihan krookuksia ja naapurin pihan kukkaloistoa. Kevättä. Siivottiin autotallia ilman paksuja toppahanskoja ja oltiin lämpimimmät päivät pelkillä välikausitakeilla.

 

Samalla siirsin vihdoin lasten talvisemmat ulkovaatteet pois käyttövaatteiden vaatekaapista. Pieneksi jäävät siirsin suoraan kirppikselle lähtevien pinoon, pesin helpoimmat vaatteet ja odotan muutamien vaatteiden pesulaan viemistä. Tuntui vapauttavalta laittaa ne paksut karvareunushuppuiset takit laatikkoon ja pinota tupsupipot ja villarukkaset vierelle. Ensi talvena on teidän aikanne palata, ajattelin.

 

 

Tänään katsoin järkyttyneenä säätiedotusta - PAKKASTA ja päivisinkin hädin tuskin nollan yläpuolella! Eikä edes päivää tai paria, vaan pidemmälle kuin säätiedotus kymmenen päivän säässä yltää näyttämään. Meidän on tarkoitus lentää ensi viikolla lasten kanssa kolmisin kummitytön perheen luokse Ouluun ja suunnitelma pakattavista ulkovaatteista oli selvä - kevyestä välikausitakista kauniisiin kevätpipoihin ja ohuet neulesormikkaat niille päiville, kun on viileämpää. Ensi viikkoon suuntaavan säätiedotuksen perusteella en enää tiedä, miten tähän kevääseen pitäisi suhtautua. Ouluun kun esimerkiksi lupaavat koko reissumme ajaksi nollakeliä.

 

Asuin lapsuuteni maaseudulla Etelä-Pohjanmaalla. Maatalon tyttönä totuin peltotyökeskusteluihin ja siihen, että kevättä roudan sulamisineen ja kylvöineen odotettiin. Muistan, että jonakin vuonna ylioppilasjuhlien yhteydessä jännitettiin tarvetta myöhästyneille peltotöille. Tänä keväänä ollaan varmaan juhannuksessa ennen kuin mikään pääsee kasvukauteen.

 

Mussa heräsi silti pieni kapinallinen. En aio hakea enää talvipipojen ja paksujen hanskojen, saati untuvatakkien laatikoita takaisin. Keksitään muita ratkaisuja ja mennään niillä toppatakeilla, jotka vielä roikkuvat eteisen vaatekaapissa. Juostaan vaikka tarvittaessa ripeämmin, että pysytään lämpiminä. Whatever. Ihmekevät.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu