Aamu, jona huomaat lapsesi yskivän niin paljon, ettet voi viedä häntä päiväkotiin. Edeltävä päivä meni vielä ehkä kevyessä nuhassa, mutta tämä ei. Hän ei jaksaisi ja touhutessaan tartuttaisi toisetkin.

Yö, jonka valvot lapsesi vierellä hänen oksentaessaan vatsataudin kourissa. 

Ilta, jona huomaat lapsesi poskien punottavan ja asetat kätesi hänen otsalleen jo tietäen odottaa kuumetta. Eteisen lattialle valmiiksi asetellut seuraavan päivän päiväkotivaatteet jäävät pukematta. Odottamaan toista leikkipäivää kavereiden kanssa. 

Deadline. Rästitöiden lista. Palaveri, jolle oli muutoinkin hankalaa löytää yhteistä ajankohtaa. 

Jostakin takaraivosta mieleen nousevat väistämättä omat työt. Ne, joille ei arkipäivissä juuri varattu rakosia muutoksiin. Ainakaan päivien mittaisiin. Ne, jotka siirtyessään kuormittavat joko omaa tulevien viikkojen kalenteria tai työkavereita. 

Mietit, mitä voisit ehkä hoitaa etäyhteyksien kautta ja mitä illalla lasten nukahdettua. Yhden meilin, pari muutakin ehkä.

Vai - tarvitseeko hoitaa? Entä se pieni syliin kömpivä lapsi, joka väsyneenä etsii läheisyyttä? Lapsi, joka pyytää seurakseen lukemaan satuja, piirtämään, juttelemaan. Kipeys kiukuttaa ja harmittaa, saa rauhattomaksi. Eikö lapsen sairaslomapäivä tarkoita nimenomaan aikaa lasta varten?

Se on vain työ, hokevat ihmiset. Asiat tärkeysjärjestykseen, he jatkavat. Samat, jotka pyyhkivät itsekin hikihelmet otsaltaan kuumemittarilukeman kohotessa ja naputellessaan viestiä päiväkotiin lapsen sairaslomapäivästä. Yhdestä ja mahdollisista tulevista. Useimmiten useammista.

Vaakakupissa vuorottelevat lapsen hyvinvointi ja hänelle täysin annettu huomio ja se, miten meistä kukin sumplii omaa työtään. Muuttuneita aikatauluja. 

Tunnollisuus painaa, vaikka samaan aikaan työpaikoilla puhutaan lähes selviönä siitä, miten työ ja vapaa-aika saataisiin parhaalla tavalla lomittumaan. Että tänä päivänä organisaatiossa ymmärretään erilaiset, vaihtelevat työ- ja elämäntilanteet, kun katsotaan viikkojen tai kuukausien sijaan vuosia eteenpäin. 

Milloin läppäri pidetään suljettuna työlaukussa ja keskitytään kokonaisvaltaisesti lapsen hyvinvointiin? Milloin lapsi on riittävän terve mennäkseen hoitoon toisten seuraan? Milloin toisetkin sisarukset pidetään kotona, etteivät he tahoillaan vielä terveinä tartuttaisi jotakin, josta ei vielä tiedetä? Milloin oman perheen etu saa väistyä sen tieltä, että muut perheet saavat mahdollisuuden pysyä terveinä, ja omia aikataulujaan sumplimatta?

Jopa sata päivää vuodessa, sanovat terveydenhuoltoalan asiantuntijat pienen, päiväkoti-ikäisen lapsen sairastamisesta. Melkoisen monen päivän ristiriita asiassa, jossa ei pitäisi ristiriitaa lähtökohtaisesti ollakaan. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu