Kaikkien aikojen teatterikesä – sitä tämä kesä on meidän perheelle ollut. Se, että kesäteatterihetken saa jakaa ystäväperheen kanssa, tekee elämyksestä monin verroin muistettavamman. Kuten elämässä ylipäätään.  

Peppi Pitkätossu Taaborin kesäteatterissa Nurmijärvellä oli jaettu elämys. Sen ensi-illassa istuttiin kylki kyljessä ystävien kanssa puisilla penkeillä, katetussa katsomassa kevyeltä sateelta suojassa ja odotettiin näyttelijöiden esiintuloa kulisseista. 

Peppi Pitkätossu on Astrid Lindgrenin rakastettu satu rohkeasta punatukkaisesta tytöstä, joka kyseenalaistaa aikuisten normit ja tekee kaiken rempseästi omalla tavallaan, usein totutusta nurinkurin. Kenenkään ei kannata kasvaa aikuiseksi. Ainakaan liikaa. Se on ajatus, joka kantaa Pepin tarinaa ja antaa ajateltavaa katsojillekin. 

Kun Peppi muuttaa Huvikumpuun, jo pitkään tyhjänä olleeseen autiotaloon, ei mikään ole ennallaan.  Miten pieni, mutta hurjan vahva tyttö, Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu, voisikaan asua omillaan? Vaikkei hän tosin ihan yksin ole, sillä Huvikummussa hänen kanssaan asustavat myös Pepin apina Herra Tossavainen sekä hänen mustavalkoinen hevosensa, Pikku-Ukko, Lilla Gubben.
Poliisien, sosiaaliviraston ja opettajan on kuitenkin puututtava asiaan. Siihen yksinasumiseen, näet. Lisäjännitystä tuovat myös illan pimeydessä kultarahojen toivossa hiipivät rosvot. 

Tarinaa sävyttää ystävyys, sillä naapuruston kiltin kuuliaiset sisarukset, Tommi ja Annika, saavat Pepistä uuden ystävän. Ystävän, jolle aikuiset eivät oikeastaan mahda mitään. Ystävän, jota he eron hetkellä jäävät kaipaamaan.

Peppi on lapsi, joka haluaa – ja jonka täytyykin – selviytyä itse. Hänen äitinsä on enkeli, jolle hän iltaisin heiluttaa kohti tähtiä. Isä on puolestaan merimies, jonka kaikki uskovat menehtyneen merillä. Kaikki paitsi Peppi, joka haluaa luottaa siihen, että isä on selvinnyt ja palaa vielä hänen luokseen.

”Toivomustähti, voisitko tuoda isän tänne? Tai voisitko järjestää, että näen hänestä unta?”  Kun reipas ja rohkea, osin hurjapäinenkin Peppi nostaa päänsä ylös taivaalle katsoen, nousee kesäisen illan teatterikatsojissakin liikutus. Lapsen, joka kyseenalaistaa koulun normit ja temppuilee kahvikutsuilla, valtaa iltaisin suru ja kaipuu. Ikävä siihen, mitä häneltä puuttuu. Vanhempien läheisyys. 

 

Peppi Pitkätossuun on saatu erinomainen koskettavuuden ja hauskanpidon lomittuminen. Erika Vikmanin polkua en ole juuri musiikkipuolella seurannut, mutta Peppinä hän teki erinomaisen roolisuorituksen. Tämän perusteella olisi helppoa uskoa, että hänestä kuullaan myös musikaaleissa ja teattereissa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. 

Myös Anna Hanski on sosiaalityöntekijän roolissaan loistava. Oikeastaan näin teatterimaallikon silmin taitavia, juuri rooliinsa sopivia näyttelijäsuorituksia tekevät kaikki. 

Peppi on kuulunut meidän perheessä satunnaisesti luettujen kirjojen joukkoon lasten molemmilla kotikielillä eli suomeksi ja ruotsiksi. Hieman todentuntuisuutta Peppiin saatiin vieraillessamme keväällä Junibackenissa Pepin kodissa. Se, että tänä kesänä saatiin tavata Peppi kesäteatterin lavalla, puhututti seuraavan aamun aamupalallakin paljon.

Peppi Pitkätossu on toteutettu siten, että se sopii esityksenä kaikenikäisille, lapsista aikuisiin. Tarinallisuus tavoittaa aikuisetkin ja seurattavuus pysyy kiinnostavana. Hahmojen tuttuus ja etenevä juoni koukuttavat nopeasti myös lapset. Kolmevuotiasta esitys joiltakin osin – erityisesti rosvoilujen aikaan – pelotti. Toisaalta esityksen jälkeen hän oli pelkkää intoa täynnä tarinointeineen. Viisivuotias eläytyi samanikäisen ystävänsä kanssa jotakuinkin kaikkeen. 


”Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan. 
Tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan
Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan 
Niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.”

Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu vei ajatuksissa omaan elämään ja esikoisen ystävän muuttoon kauas maailman ääriin. Erinomainen teatteriesitys jo siltäkin osin, että se herätti pohtimaan. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu