Päivä miehenä. Olen toisinaan miettinyt, miltä se tuntuisi. Kutittaisiko parta tai viikset, miltä tuntuisi tanssilattialla luvan kanssa viedä toista (yritän sitä joka kerta...) ja no, olenpa saattanut miettiä jokusta muutakin asiaa mieheydestä. Tai ylipäätään siitä, saisinko miehenä jollakin tavoin erilaista kohtelua. Tulisinko nähdyksi erilaisin silmin.

 

Aloitin miehen maailmaan tutustumisen pienin käytännöllisin askelin. Juhannuksen jälkeen nurmikko oli saanut poikkeuksellisen kasvuspurtin ja rehotti kotipihalla valtoimenaan. Puoliso oli todennut leikkaavansa sen, kunhan tulee töistä ja löytää illasta sopivan rakosen. Halusin palavasti yllättää tavalla, joka olisi meidän perheessä poikkeuksellinen. A vot, mä leikkaisin ruohon. Siisti piha odottaisi kotiin palaavaa miestä, enkä tarvitsisi siihen tai mihinkään muuhunkaan päivän askareeseeni yhdenkään miehen apua.

Posket intoa hehkuen kipaisin pihavajaan ruohonleikkurin luokse. Olin vakuuttunut siitä, että vähän nykäistään narusta ja väännetään vivusta ja eikun sursur. Hetkeä myöhemmin keräsin aavistuksen aiempaa uhoani vaisumpana rikkaruohoja kottikärryyn. Oikaisin mutkia suoriksi, kun ruohonleikkuri jäi arvuuttelun varaan, enkä ryhtynyt Pelle Pelottomaksi.

 

Koska en (edelleenkään) tarvinnut tähän tehtävään miestä, en voinut soittaa koneista kaiken tietävälle isälleni Pohjanmaalle, lähistöllä asuvalle appiukolleni enkä kesäloman aloittaneelle, aina apuun tarjoutuvalle ystävälle. Adrenaliinipiikissäni nyhdin kuitenkin hanskat kädessä jokaisen puun ja pensaan aluset putipuhtaiksi, nokkosia uhmaten. Go girl, hyvin hoidettu. Nurmikko rehottakoon iltaan, tein parhaani. Tai no, sen minkä pystyin näillä pelimerkeillä.

 

Pari kevätauringon kuivattamaa tuijaa - nips ja naps. Ne, joiden katkaisemisesta olen sisäisesti jurputtanut, mutta tainnut unohtaa ääneen mainita. Olis mitä todennäköisimmin hoitunut aika vaivattakin, sen verran ripeä mun mies on kotihommissa. Koska telepatia on jäänyt tässä tapauksessa toistaiseksi puuttumaan, päätin reippauspuuskassani katkoa ne itse. Sahaa en siihen hätään löytänyt, joten vahvat oksasakset saivat ottaa paikkansa. Kohtalainen suoritus - tuhansin hikihelmin. Tuijarivissä nököttää tosin yhä kaksi polven korkuista puunrunkoa niissä kohdin, mihin oksasakset eivät pystyneetkään. Sahalla olis saattanut päästä helpommalla. Aika paljonkin helpommalla, veikkaan.

 

Olen aina pitänyt meidän parisuhdetta poikkeuksellisenkin tasa-arvoisena ja tasavertaisena, monin tavoin. Sellaisia miesten ja naisten juttuja ei ole oikeastaan ikinä eroteltu meidän välillä. Se tekee, joka ehtii ja löytää sopivan rakosen - yhdessähän tätä kotia ja arkea rakennetaan.

 

Pihatyöt havahduttivat. Tajusin, että meillä onkin aika paljon asioita, jotka kuuluvat selkeämmin mieheni tontille ja joiden osalta joudun nostaa - toistaiseksi - kädet pystyyn. En suoriutunutkaan kaikesta kuten mieheni, yhtä kätevästi ja nopeasti. En ole koskaan jutellut kavereiden kanssa siitä, leikkaavatko he nurmikkoa. Tai osaavatko he(kään) käynnistää ruohonleikkuria. Aion kysyä ja aion selvittää, sillä olisin halunnut osata. En siksi, että naisen kuuluisi ehdoin tahdoin osata asiat kuten mies tai toisinpäin, mutta ihan vain osaamisen ilosta arjen sujuvoittamiseksi.

 

Vielä enemmän yllätti huomata, että meillä on enemmän kotitöitä, joista minä en sutjakasti suoriudu autonrenkaiden vaihtamisesta ilmastoinnin asetusten säätämiseen ja ruohonleikkaamiseen kuin kotitöitä, joihin mieheni ei luontevasti jo nyt osallistu. Äh, äkkiseltään en keksinyt itseasiassa yhden yhtä. 

 

Onneksi me ollaan kuitenkin tässä kodissa kaksin. Paljon on toinen toisiltamme opittavaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu