Suomen Latu innosti ihmisiä nukkumaan yönsä ulkona menneenä viikonloppuna. Haasteen ajatuksena oli kömpiä yöksi telttaan tai laavulle, tai karhua pelkäämättömillä vaikka mesikämmenen viereen kuusen alle. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja viettää yönsä vaikkapa kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai omalla takapihalla.

 

Makuupussit kainaloon ja unikaveri mukaan, nelivuotias ja mä oltiin valmiita tarttumaan haasteeseen. Meillä on tosin ollut viime viikkoina leikkimökkielämä sen verran nousukiidossa, että lähdettiin odottamaan nukkumattia leikkimökkiin kotipihan suojiin. Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että vähän täytyi innosta huolimatta kakistella, sillä en oikein innostu mistään liikkuvista öttiäisistä ja mahdollisuus hämähäkkeihin ja koppakuoriaisiin moninkertaistuu väistämättä ulkona nukkuessa.

Pakattiin mukaamme herkut aamua odottamaan ja mulle termospullo teetä illan hämärtyviin hetkiin. Juteltiin neiti neljäveen kanssa paljon luonnosta ja siitä, miten linnut visertävät, käki kukkuu ja pulu huhuilee lähes pöllön tavoin lähimetsässä. Pyjamat päällä katsottiin ikkunoista keskikesän metsän vihreyttä sekä puiden lehdille laskeutuvia ilta-auringon viimeisiä säteitä.

 

Makuupusseihin kömmittyämme luettiin iltasatuina pino Frozen- ja Prinsessa-lehtiä selällämme makoillen. Sivusilmällä näin, että katonrajassa oli liikehdintää. Sinne kuulumatonta. Just sellaista, mikä sai kylmät väreet liikkeelle. Muurahainen, toinenkin. Hetken kuluttua saman jengin sukulainen kurkisti ikkunalaudan raosta. "Äiti, aiotaanko me nukkua muurahaisten kanssa? Mä en kyllä haluais." Ei, en mäkään. En takuulla. Yritin peittää sisäisen järkytykseni lapsen edessä ja miettiä kuumeisesti ja näennäisen rauhallisesti tapaa käydä taistoon kutsumattomia, ennen näkemättömiä vieraita vastaan.

Amatöörimoka: Suklaakonvehdit avoimella tarjottimella. Yllättävän nopeasti loppui muurahaisten marssi mökkiin, kun siirsin makeat herkut ulos. "Ei huolta, kato, miten muurahaiset lähtivät pois." Good job, äiti-ihminen, selvisit parin millin mittaisista vaarattomista ötököistä 15 metrin päässä kodin takaovesta. Kiljumatta.

 

Pieni unikaveri nukahti pitkään juteltuaan jännittyneenä, mutta valtavan onnellisena. Oma ajatukseni oli myös mennä nukkumaan poikkeuksellisen ajoissa, raikas ulkoilmahan väsyttää ja rauhoittaa. Kunnes: Pörrrrr. Pörrr. Ampiainen. A-M-P-I-A-I-N-E-N. Silmänräpäyksessä mieleen palautui useampikin viime päivien muistikuva siitä, että olin kuullut leikkimökin tuntumassa saman äänen siihen enempää reagoimatta. Vilkaisu leikkimökin räystäslaudan alle paljasti pienen ampiaispesän. Meidät erotti se sentin lautaseinä.

 

Leikkimökkinukkuminen alkoi olla tässä vaiheessa turhan extremeä mun makuun. Laitoinkin sisällä kuopuksen kanssa päivystävälle miehelle viestiä siitä, että nyt tarvittais tilanteen haltuun ottaminen ja ritarillisia otteita. Viuh - pampam. Katsoin leikkimökin ikkunasta pihalla ripein askelin kirmaavaa miestäni, joka huitoi harjalla suojavaatetus yllään. Pesä alas, pari lyöntiä ja tulipalokiireellä sisälle terassin ovesta.

Yksi iso, pesän ainoa ampiainen (kuningatar?) jäi uhkaavasti pörräämään lähettyville pitkälle hämärtyvään iltaan ja palasi taas aikaisesta aamusta alkaen etsimään tuhottua kotiaan. Leikkimökki on onneksi tiivis, mutta melkoinen jännitysnäytelmä saatiin ikkunan taakse. Mun ötökättömään makuuni tän kesän kaikki ötökälliset tarpeet täyttävä.

 

Yö itsessään oli elämys. Harvoin nukun yhtä levollisesti ja pitkään kertaakaan havahtumatta kuin mitä nukuin leikkimökissä tuulen humistessa kevyesti. Esikoinen tuhisi rauhallisena ja heräsi aamuun onnellisena silmät sädehtien "Mä tuun tänne taas, kun tulee yö", taisivat olla ekat sanat huomenten sijaan.

 

Tälle yölle esikoinen yritti houkutella leikkimökkiin unikaveriksi isäänsä, muttei saanut vielä vihreää valoa. Josko mummo tai vaari reilun viikon kuluttua tänne saapuessaan tarttuisivat tilaisuuteen. Ampiaisten valtakuntakin kun on siirtynyt toisaalle.

 

Seuraava "Nuku yö ulkona" on vuoden kuluttua, syksyllä 2018. Nukuttaisiinko teilläkin silloin takapihalla tai metsän siimeksessä?

 

- - - -

Teehetkien koti-blogia voit seurata myös Facebookissa sekä aktiivisesti päivittyvin kuvatarinoin Instagramissa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu