”Voitko sä pestä nämä housut aamuksi?”, hän varmistaa useasti viikossa joko isältään tai multa. Tuo lempihousuistaan jommat kummat ja kysyy aina yhtä huolestuneesti, ehtiväthän ne varmasti yön aikana kuivumaan.

Kahdet housut noin viidestäkymmenestä kaapissa olevasta. Muut eivät kelpaa. Liian kuviolliset tai vääränväriset, liian lyhyet tai löysät. Vääränlaiset mihinkään hyvään paitaan sopimaan.

Niin, sillä täytyyhän senkin mätsätä. Sopivan paidan. Oikeanvärisen ja -kokoisen. Riittävän pitkillä hihoilla. Eikä kinnaa, eikä hierrä tai kutita, eikä tunnu lappu.

Yhtälön jo arvaattekin. Mission impossible.

 

Eskarilaisella on vaatekriisi.

Yo Zen ja kolmen raidan Adidas ovat ykkösiä istuvuudessaan ja väreissään, sekä parit muut kapeat leggarit varauksella. Gugguu kaksivärisine lahkeineen puetaan päälle hyvin neuvotellusti, harkituin värein. Mieluummin ei ollenkaan. Kaikki muut jäävätkin kaappiin, yksi toisensa jälkeen.

Ihan sama, onko niiden hintalapussa kymppi vai satanen, jos ei tunnu hyvältä. Molemmista ääripäistä on kokemusta, paljon.

 

Kun tähän vaiheeseen kesällä siirryttiin, meitä vanhempia ensin hymyilytti ja hymähtelytti. Aika nopeasti alkoi tosin hermostuttaakin jokapäiväinen vääntö. Se, että monelta tuttavaperheeltä paljastui samansuuntainen, lievempi-ilmiöinen show, ei vertaistuellisuudessakaan helpottanut.

Odotin tätä vaihetta teini-iän lähestyessä. En eskarivuoden alkaessa.

Suurin huoli hänellä on lähestyvästä reissusta aurinkoon. Hän nostaa lomamatkalla vietettävien päivien verran sormia pystyyn ja käy huolestuneena läpi vaatekaappiaan: ”Voikohan samoja housuja käyttää kolme päivää, jos ei yhtään sotke jätskillä?”

Menneisiin kuukausiin tuskastuneena on tehnyt mieli todeta, ettet missään tapauksessa voi pitää samoja housuja kolmea päivää. Selvästi ahdistuneen olen toistaiseksi päästänyt mietteistään toteamalla, että reissussa tarvitsee pääosin shortseja ja mekkoja, ja pitkiä housuja varataan vain lentomatkoille. ”Onneksi mun uimapuku on hyvä, se ei yhtään haittaa.” No onneksi edes se.

 

Viikonloppuna ollaan tehty alkavalle viikolle uudenlainen sopimus. Jokaisena eskaripäivänä tulee valita uudet housut ja paita, ja vain illan harrastusten osalta tanssiin & voimistelutunneille saa halutessaan pukea samat urheiluvaatteet.

Koko vaatekaappi on käyty viikonlopun aikana sovittaen läpi ja hampaita kiristäen hän pystyy aloittamaan kokeilun. Aika yksipuolisesti päätetyn kyllä, myönnän.

Pikkusisko hykertelee silminnähden hänelle siirtyvistä vaatekasoista, mutta tuntee kevyttä sympatiaa: ”Miksi sitä harmittaa niin paljon, ettei kohta oo yhtään erilaisia housuja?”

 

Pian kuusivuotias siirtyy tänään, viikon alkaessa epämukavuusalueelleen.
Ensimmäiselle päivälle hän on tosin valinnut tutut vaatteet, toiset lempparihousuistaan. Luulee ehkä, että unohdan viikon edetessä sopimuksen. Niin en aio tehdä.

Vaihe. Se vain. Vaihe. Eikös niin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

En minäkään odottanut vaatekriisiä eskarilaisella vielä. Meillä se tosin alkoi jo alkuvuodesta, kun joku oli päiväkodissa sanonut että paita ei ole hieno eikä sovi housujen kanssa yhteen. Kyllä siinä äidiltä loksahti suu auki ja otinkin sitten asian puheeksi myös päiväkodissa, että miten on mahdollista että tuolleen jo arvostellaan toisten vaatteita. Arvostelija oli silloin juuri 5-v täyttänyt ja tyttäreni viisi ja puoli. Siitä lähtien on taisteltu vaatteista ja en enää ees osta mitään kysymättä koska vaate voi hyvinkin jäädä kaappiin jostain syystä. Siitä olen kuitenkin pitänyt kiinni että ihan perusvaatteen pitää mennä päälle, varsinkin kun hän itse saa ne kaupasta nykyään valita. Jos joku on tuonut jonkin vaatteen, sitä en pakota käyttämään jos ei jostain syystä tykkää. Vaikka olisihan se toki kohteliasta käyttää lahjaksi saatua... Kauhulla odotan sitä teini-ikää :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu