"Äiti, se Muumi ei kyllä voinut olla oikeasti Muumi. Sillä oli ihmisten kädet ja niissä oli tyttöjen kynsilakkaa", pohti neljävee mietteliäänä autossa palatessamme tyttöjen ystävän syntymäpäiväjuhlista. Pikkusisko myhäili tyytyväisenä Muumi-haliaan, sen enempää halijan aitoutta pohtimatta. Oli vain hyvin onnellinen Muumin tarjoamasta lakusta ja rusinapaketista.

 

Isosisko ei sen sijaan päässyt sujuiksi näkemänsä kanssa. "Sillä oli sukat, valkoiset sukat, eikä ollenkaan Muumi-jalat. Muumit ei käytä sukkia."

 

Nelivuotiaan ajatukset yllättivät. Se, miten kirkkain lapsenusko oli kadonnut. Hän ei enää uskonutkaan varauksetta näkemäänsä hahmoon, vaan tarkasteli yksityiskohtia hyvin kriittisesti. Hämmennyin, miten nopeasti hän lähti ylipäätään pohtimaan sitä, ettei satuhahmo olisikaan mahdollisesti "oikea", vaan sen sisältä voisi löytyä ihminen. Merkkejä tästä oli tosin jo havaittavissa helmikuisella Muumimaailman Taikatalvi-reissulla, jolloin esikoista kiinnostivat Niiskuneidin ja Muumimamman halimisten sijaan enemmän Haisulin keppostelu ja Muumilaakson muut aarteet.

 

Huomaan tuudittautuneeni johonkin äitiyden upottavaan pumpuliin. Haluaisin näet vielä hetken vaalia lapsenomaista uskoa ja mielikuvituksellisuutta.

 

"Äiti, Aatun äiti ei ollut siellä ulkona meidän kanssa. Sillä Muumilla oli samanlaista kynsilakkaa kuin sillä. Oliko se Muumina?" kuului johtopäätös iltasatuhetkellä. En osannut vastata.

 

Olemme tänä viikonloppuna juhlimassa Naantalissa Muumimaailman 25-vuotissynttäreitä ystäväperheen kanssa. Reissusta jutellessa neljävee palasi taas synttäreillä näkemäänsä Muumiin. "Jos mä haluaisin olla Muumipeikko ja sanoa kaikille, että hei tän Muumipeikon sisällä ei ole ketään muuta kuin oikea Muumi, niin mä en laittais kynsilakkaa. Kynsilakkaa on vain Niiskuneidillä, ei Muumilla." Niinpä niin. Kynsilakoista kohti aikuisuutta.

 

Ps. Minkä ikäisenä teidän lapsenne lakkasivat muuten uskomasta joulupukkiin?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu