Yökyläily vilahtelee esikoisemme puheissa lähes päivittäin.

 

Pian viisivuotias pakkaa toiveikkaana reppuaan, sujauttaa sinne unikaverinsa, toisenkin, nuken vaihtovaatteineen ja nipun sukkia, sulkee vetoketjun tyytyväisenä ja siirtää repun huoneensa ovensuuhun odottamaan. Repun pakkaaminen juuri omalla tavalla, sillä hetkellä tärkeitä asioita mukaan pakaten, on hänelle valmistautumisrituaali - tämän otan mukaani, tämän jätän kotiin odottamaan.

 

Hän haluaisi lähteä yökylään omanikäisten tyttökavereidensa luokse ja ehkä poikienkin, sillä edellytyksellä tosin, että poikien äidit olisivat välillä leikeissä mukana. "Ainakin silloin, jos ne haluaa leikkiä vaan auto- tai pyssyleikkejä." Leikkisivät yökyläillessä ystävänsä kanssa kuulemma siihen saakka, että tulee pimeää, nukkuisivat ystävän huoneen lattialla molemmat, söisivät herkkuja ja kävisivät kylvyssä paljon vaahtoavaa suihkusaippuaa käyttäen. Pesisivät hampaat vierekkäin kaverinsa kanssa vessassa ja saisivat vielä pastillit. "Ehkä meille luetaan iltasatukin", kuuluu vieno haave. 

Hän myös tietää, mistä puhuu. On saanut kokea sen, mitä toivoisi osakseen enemmän. Kun tietää ja on saanut kokea, osaa kaivata ja toivoa. Hän on saanut käydä yökylässä isovanhempien ja kummien lisäksi omanikäisellä ystävällä - toisella nelivuotiaalla, joka nukkuu myös ihkaomassa huoneessaan. Kaveriyökylässä, ja se on jotakin ihan älyttömän kivaa. 

 

"Me oltiin ilmasängyssä ja se täyttyi ja me makattiin sen päällä. Mä sain aamulla kääriä sen sängyn kasaan. Annika (rakkain nukke) sai mun kaverin sängyn ja me oltiin siinä ilmasängyssä yhdessä koko yö. Se oli isojen tyttöjen salaisuus, se yökylä."

 

Lupa ikävään ja tarvittaessa kotiin

Lapsen kanssa on sovittu, että jos hänelle tulee ikävä, hän voi milloin tahansa soittaa meille. Tähän saakka on kuitenkin näyttänyt siltä, että jopa hyvien öiden soittamattomuus on hänenkin suuntaansa helpompaa, sillä yökyläpaikan puuhissa on kutkuttavaa uutuudenjännitystä, jossa mahdollinen ikävä unohtuu. Soittamisesta se enemmänkin heräisi - tietoisuus siitä, että omat vanhemmat ja muu perhe ovat kaukana. 

 

Kotiinkin haetaan tarvittaessa vaikka keskellä yötä, sitäkin on painotettu. Sitä tavanomaista "ole sitten reipas"-hokemaa pyritään välttämään, jotta lapsi saa kokea yökyläilyn omalla tavallaan. Että jos haluaisikin kotiin illan pimeydessä, kyse ei olisi epäonnistumisesta tai reippauden puutteesta. 

 

Etukäteen ollaan käyty yökyläperheen kanssa läpi, millaisia rutiineita lapsellamme on nukkumaanmenoon liittyen ja toisaalta juteltu, josko toisessa perheessä tehdään jotakin hyvin toisella tavalla. Tässä vaiheessa lapsuutta huomataan, että esimerkiksi suunnilleen samalla nukkumaanmenoajalla on merkitystä, samoin yövalolla tai - valottomuudella.

 

Turvallisten ystäväperheiden kanssa lapsi saa opetella itsenäistymistä ja omien siipiensä kantavuutta. Hän oppii, miten pärjätä myös öitä ilman muuta perhettä muuallakin kuin hyvin tuttujen isovanhempien luona. Samalla hän pääsee kurkistamaan toisten perheiden arkeen - erilaisiin iltapaloihin, uudenlaisiin iltasatuihin, kylpyammeiden vaahtoihin ja hyvänyön toivotuksiin. Siihen, miten ystäväperheiden kodeissa ollaan iltaisin. Arvokasta oppia elämään sekin. 

 

Vanhemmille lapsen yökyläilyyn etenkin omanikäisillä kavereilla sekoittuu haikeutta ja ylpeyttä. Siksi kotona odottaessani toivon, että puhelin edes kerran - tai no, parikin mielellään - piippaisi kuulumisia tai valokuvia, vaikka tiedänkin hänen pärjäävän. Mun iso pieni lapseni, miten hurjan nopeasti kasvatkaan.

 

Meillä vasta tutustutaan tähän niin mahottoman jänskältä tuntuvaan yökyläilyyn omien pienten kavereiden kodeissa. Siksi tosi mieluusti kuulisinkin, minkälaisia kokemuksia teidän muiden perheissä siitä on. Millaisin ehdoin yökylään voidaan tulla ja mitä yökylässä tehdään? Mikä lapsesi yökyläreissuilla on ollut mieleenpainuvinta? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu