Se on vain lyhyt ajomatka, ei sitä varten hanskoja tai pipoa tarvitse. Virheellinen ajatusmalli, sanovat autoilualan ja liikenteen asiantuntijat. Kun kipakka pakkanen hyydyttää auton ja autoilija jää tien varteen odottamaan apua, on sisällä kylmä hetkessä. Erittäin kylmä.

Hirmupakkaset tulevat — paleltumisvaara — Ilmatieteen laitos antoi pakkasvaroituksen, kirkuvat otsikot kilvan. Sääennusteissa näkyy etelässäkin pudotus alle kahdenkymmenen pakkasasteen, pohjoisen tuntureiden viimasta puhumattakaan. 

Silti työaamu toisensa perään puen ylleni mekon ja vedän saappaat jalkaan ohuiden sukkahousujen päälle. Käsilaukusta löytyvillä hanskoilla pärjään juuri matkan päiväkodin parkkipaikalta sisään päiväkodin eteiseen ja taas työpaikalle. Sisällä jo viluttaa. 

Takapenkkiläiset turvaistuimissaan ovat hoitopäivinä pukeutuneet lämpimästi, mutta päiväkotiystävän synttäreille saatetaan kipaista ohuin neulesormikkain ja ilman toppahousuja. Ovelta ovelle, eikös vain? 

Näillä pakkasilla tulisi varautua toisin. Olla kaukaa viisas, vaikka harvoin on.

Esikoisen vauva-aika asuttiin hieman keskustan ja taajaman ulkopuolella, maalla saariston tuntumassa. Päivittäinen vartin ajomatka metsän ja peltoaukeiden läpi opetti pienen esikoislapsen vanhempana varautumaan säähän kuin säähän, ja matkaan kuin matkaan. 

Autossamme kulki poikkeuksetta kassillinen lämmintä varavaatetta, muita varusteita ja pitkään säilyvää ruokaa niin lapsen kuin aikuisenkin tarpeisiin. Kaupunkiasumisen myötä laukku tuli nakattua autotallin perukoille. Tarpeettomana muka. 

Pakkanen kiristyy. 

Haen autoilun survival kitin autotallin perukoilta. Tarkastan sinne pakatut varusteet: toppatakki ja –housut, lämmin pipo ja paksut rukkaset sekä ne vähemmän kauniit, mutta säähän sopivat kunnon talvikengät. Lapsille lämmin vaatesetti ja samaan kassiin mahtuva villahuopa. Tutut mummola-aikaiset Marie-keksit ja rusinoita, pari pillimehua. 
Taskulampun löydän, mutta pieni lapio puuttuu, sen lisään hankintalistalle. Sujautan kassiin myös tulitikut ja pari tuikkua, sillä niiden lämpöarvosta puhutaan tiukan paikan tullen paljon. 

Teen heijastinliiville tilaa kuljettajan ovitaskuun, josta se on nopea vetää tarvittaessa ylle. Takakontista liiviä on huomattavasti turvattomampaa lähteä pimeässä tai lumisateessa kaivelemaan. 

Todellinen hätä voi tulla muuallakin kuin Lapin asumattomilla korpiseuduilla. Ei tarvitse ajaa kovinkaan montaa kilometriä loitommalle asutuksesta, kun huomaa muiden autoilijoiden olevan jo harvassa. Etenkin iltaisin ja huonolla säällä. 

Talvi yllätti autoilijan. Voisiko joka talvi toistuvasta otsikoinnista tänä talvena oppia? Varalta. 

 

PS. Autoliiton ohjeistuksen mukaan tärkeintä on huolehtia siitä, että auton akussa riittää virtaa. Pelkkää lyhyttä matkaa ajettaessa akku ei ehdi latautua, koska kylmä akku ei ota virtaa vastaan. Riittävästi virtaa saisi ajamalla pari kertaa viikossa noin tunnin lenkin lyhyiden työ- tai asiointimatkojen lisäksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu