”Päiväkodissa täytyy kertoa kaikki”, painotti pian viisivuotias tomerasti päätä nyökyttäen.

”Ihan kaikki”, hän jatkoi. ”Silloin kun kysytään (viikonloppu)kuulumisia, pitäis kertoa kaikki mitä on tehnyt ja mitä muistaa.”

 

Hän aloittaa päiväkodin pitkän kesäloman jälkeen vasta pitkällä elokuulla, mutta päivän tapahtumista innostuttuaan muisti yhtäkkiä haluavansa jakaa hetket palatessaan päiväkotikavereidensa kanssa. 

Kaksi lepakkoa ja taivaan kirkkain tähti, Sirius, raapustettiin hänen vihkoonsa. ”Tänään oli kiva päivä”, päättyi kuulumistarina ennen omin hapuilevin aakkosin kirjoitettua omaa nimeä. 

”Kertoisitko, jos kotona kinattais?”

Lapsen vilpittömyys jäi mietityttämään. Se, että hän koki aidosti, että hänen tulisi kysyttäessä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. 

Keskustelua jatkettiinkin seuraavana päivänä.

”Mähän sanoin, että kaiken. Vaikka en mä kyllä kaikkea muista. Joskus en meinaa muistaa mitään”, hän pohti.

 

”Kertoisitko, jos kotona kinattais?”, kysyin vaivihkaa ja mietin korvat punaisina, miten monta kertaa olin ojentanut häntä ruokapöydässä aloillaan istumisesta. ”Joo”, sain kuittauksen, ”muttei siinä oo mitään jännittävää niinkuin lepakoissa ja Siriuksessa.”

 

Miten usein puhutaankaan siitä, että päiväkodeissa tiedetään perheistä likipitäen yhtä paljon kuin kodeissa.

Lapset kertovat ja luottavat. Haluavat toimia pyydetyn mukaisesti, vaikkapa kuulumisia kertoen. 

 

Siksikin päiväkotien rooli on tärkeä osana perheiden ja erityisesti lasten hyvinvointia. Asioihin ja kotien tilanteisiin päästään toivottavasti arjen puuhia seuratessa nopeasti kiinni. Ennaltaehkäisevästi. Neuvolakäynnit kun tuon ikäisillä ovat jo kovin harvassa. 

 

Lasten ympärillä olevalla varhaiskasvatuksen tukiverkolla on paikkansa monin tavoin kouluun valmistavan pedagogiikan rinnalla. Onneksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu