Mitä, jos lapseni ei pääsisikään mukaan päiväkotiryhmään? Entä, ellei hän saakaan ystäviä päiväkodin vaihtuessa? Entä, ellei hän tulisikaan huomatuksi, nähdyksi, kuulluksi? Kaiken odotuksen lomassa ovat monet ajatukset risteilleet mielessäni. 

 

Tämä syksy on ollut monin tavoin muutosten aikaa. Erityisen paljon se on tänä syksynä näkynyt esikoisessamme, joka aloitti eskarinsa uudessa päiväkodissaan tulevan koulunsa yhteydessä.

Ennen eskarin alkua häntä jännitti. Vanhassa päiväkodissaan hän oli tuttu jokaisen kanssa, mutta nyt eskarin myötä oli edessä tutustuminen uusiin kavereihin. Ajatukset karkasivat jo sinnekin, josko uudessa päiväkodissa leikittäisiin ylipäätään niitä leikkejä, joita hän osaisi jo vanhan päiväkodin tapaan leikkiä. 

 

"Mä en tiedä, jos mä haluan eskariin", hän totesi vaisusti muutama päivä ennen eskarin alkamista. Kaikki odotettu ja jännittävä nosti pienessä ihmisessä pintaan myös epävarmuuden. 

Pieni, suuri eskari-ikäiseni on jo verran iso ymmärtääkseen, että kaverisuhteet syntyvät vuorovaikutuksessa. Ja että uuden kynnyksellä kaverisuhteet lähtevät rakentumaan uudelleen. Alusta.

Ensimmäinen eskarikuukausi on onneksi sujunut hurjan hyvin. Hän löysi ensimmäisistä päivistä lähtien yhteisen sävelen paitsi jo ennalta tutun naapurin tytön, myös useamman muun kanssa. Heidän seurassaan leikki on tuntunut helpolta ja selvästi mukavasti sujuvalta. Hän lähtee eskariin hymyillen uutta päivää odottaen ja hypähtelee kotiin lähtiessä eskarin pihalla kevyin askelin kuulumisia vilkkaasti höpöttäen. 

Häntä hakiessa joudun hoputtaa kotiinlähtöä. Hänellä on useimmiten kesken temppuilu kiipeilytelineellä tai hän viimeistelee pöydän ääressä piirustustaan kylki kyljessä uusien kavereiden kanssa. Hän hihkuu heipat ja antaa halit. 

Vaikka tunsin hänen sosiaalisen ja osallistuvan luonteensa, oli ajatus syrjään jäämisestä näiden lukuisten yksinäisyyskeskustelujen keskellä peikkona jossakin takaraivossa. Entä jos hän olisikin se lapsi, joka seisoisi kurahousuissaan muista lapsista sivummalla syyssateen kastellessa kumpparin kärkiä? Entä jos hän olisi lapsi, joka kerta toisensa jälkeen pyytäisi ryhmänsä lapsia leikkimään kanssaan, mutta kohtaisi yhtä usein hiljaisen torjunnan? Jos hän olisi lapsi, joka kevyiden hypähtelyjen sijaan laahustaisi apein mielin kotia kohti eskaripäivän päättyessä?

 

Hän sai muutaman eskaripäivän jälkeen kutsun uuden päiväkotikaverinsa kuusivuotissynttäreille ja suunnitteli pyytävänsä toisen kaverin kotiin vain muutama viikko ensimmäisestä tapaamisesta.

Hänen riemua katsoessani toivon hartaasti, ettei sade tänä syksynä kastelisi kenenkään yksinäisen lapsen kumppareita, eikä kukaan keinuisi yksinään muiden leikkejä katsellen. Että jokaisen viereen istahtaisi kaveri silloin, kun tehdään lempivärisellä langalla Kisu Pikkukuun ompelukuvaa tai kun hypitään ruutua eskarin pihalla syystuulen puhaltaessa. 

Varhaiskasvatusta ja päiväkotipolkua olen pohtinut myös mm.
Eskaria aloittava pohtii uusien ystävien löytämistä 
Yhteisen polun päässä, viimeisten päiväkotipäivien kynnyksellä 
Päiväkodin viimeinen vasukeskustelu — Haikeutta ja kiitollisuutta 
Kuuletko lapsessasi päiväkodin aikuisen? - Millaisessa päiväkodissa sinun lapsesi kasvaa? 
Mitä päiväkodin aikuisen tarvitsee osata?  

 

- - - -

Pohdintojen takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika, joka palasi alkuvuodesta vuosien perhe- ja opintovapailta asiantuntijatyöhönsä viestintäkentälle. Äiti ja vaimo, ystävä. Päiväkotiarkea nelivuotiaan ja eskarilaisen kautta paljon pohtiva kasvatustieteilijä. Teetä ja joulua rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu