"Miksi sillä on kaksi kotia?" kysyi esikoinen jossakin vaiheessa usein hyvästä ystävästään. "Miten jossakin perheessä voi olla kaksi äitiä, muttei yhtään isää?", hän hämmästeli aikuisten keskustelua kuunnellessaan. 

 

Omina lapsuus- ja nuoruusvuosinani maaseudun hiljaisuudessa oli käytännössä vain ydinperheitä. 70-80 luvun taitteen lastenkirjatkin kertoivat poikkeuksetta stereotyyppisestä ydinperheestä; äidistä, isästä ja kahdesta lapsesta sekä lemmikkieläimestä. Äiti siivosi ja laittoi ruuan, isä vaihtoi autonrenkaat ja pilkkoi halot. Onneksi noista ajoista on otettu isoja harppauksia vastaamaan tämän päivän moninaisuutta. 

 

Kahden äidin perheessä elävä tuttavani vinkkasi aikanaan Pieni Karhu-kustannuksesta, joka on julkaissut useamman lapsille suunnatun kirjan, joissa tutustutaan erilaisiin perheisiin. Kantava ajatus on, että vaikka jokainen perhe on erilainen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen, niissä on myös paljon yhteistä.

 

Koska meillä näistä kirjoista on saatu lapsentasoisia hyviä keskusteluja silloin, kun asiat ovat häntä puhututtaneet, näytän pari kurkistusta. 

Perhekirja / Todd Parr, Pieni Karhu (2006) 

Lastenkirjailija Parr kannustaa lapsia itsensä arvostamiseen ja toisen ihmisen hyväksymiseen. Värikkäiden kuvien ja pelkistettyjen hahmojen on tarkoitus saada lapsen oma mielikuvitus liikkeelle. 

Kirja ei ole värien räikeydellään visuaalisesti miellyttävin lukea, mutta sen ajatus on kiva. Se herättää yksinkertaistuksilla pohtimaan juuri lapsentasoisesti. "Perheet voivat asua lähellä, toisiaan. Perheet voivat asua kaukana toisistaan." tai "Perheet voivat olla samanvärisiä. Perheet voivat olla erivärisiä. Mutta kaikissa perheissä on hauska halata." 

Kun sulkee kirjan takakannen, tulee itsellekin tyyneys. Että niin, erilaisiahan me kaikki ollaan ja hyvä näin. 

Meidän Perhe / Katri Vuorinen, Tiina Eskola ja Martti Lintunen, Pieni Karhu (2016)

Kirjan kerronta on tavanomaista, arkista. Elämänmakuista ja aitoa. 

Kunkin perheen tarina esitellään lyhyesti ja hyvin luonnollisesti. Että vanhemmat ovat eronneet, mutta isä asuu kuitenkin lähellä ja häntä tavataan säännöllisesti, tai että perhe on uusperhe, jossa koko perhe on yhdessä viikonloppuisin ja silloin jutellaan ison pöydän ääressä. Tai että suurperheessä kaikki auttavat kodin siivoamisessa ja vaikka lapsia on paljon, rakkautta riittää kaikille. Isosta raskausvatsasta syntyivätkin kolmoset, tai pariskunta, joka ei voinut saada biologisia lapsia, toivoi perheenjäsenekseen adoptiolasta. Tai lapsi, jonka omat vanhemmat eivät pystyneet hoitamaan häntä, sai sijaisperheen. 

Kirjaan on onnistuttu rivien väliin ujuttamaan sujuvasta kerronnallisuudesta huolimatta informatiivisuutta lapsen kielelle. Tälle kirjalle on tilausta ajassa, jossa perheiden moninaisuus on niin suurta, ettei sitä tavallista perhettä enää oikeastaan olekaan. Sitä paitsi kirja toimii monenikäiselle; alle kouluikäiselle luettuna ja todennäköisesti läpi koko alakouluiän. 

Kirjan kuvatkin ovat kotialbumimaisia valokuvia ilman mitään instagram-tyyppisiä säihkyviä filttereitä. Jos kuvaan on jäänyt sohvalle jokin vaatemytty, sitä ei ole häivytetty pois ja keittiön pöydän ääressä istuvien takana näkyvät tiskiröykkiöt. Arkea aidoimmillaan. 

Ikioma perheeni / Tittamari Marttinen ja Aiju Salminen, Pieni Karhu (2014)

Ikioma perheeni on samaan aikaan sekä kertomus sateenkaariperheessä asuvan Kuun syntymäpäivästä että tarina siitä, miten moninaisia perheet ovat ja miten jokaiselle lapselle se ikioma perhe on maailman tärkein. 

Kuu on tyttö, jolla on kaksi äitiä, mutta ei isää ja hän elää onnellisessa perheessä: ”Minulla on pää täynnä haaveita. Niitä on ainakin miljoona. Isona minusta tulee kioskin myyjä ja puuseppä. Pidän kesäkioskia puistossa keskellä kaupunkia ja myyn siellä kesäkeittoa. Talvisin veistän puukenkiä. Lomalla menen merille ja nautin tuulesta ja vapaudesta."

Kirja on suunnattu nuorille, jolloin kuvituksen sijaan pääsijan saa teksti ja sanoma. "Ikioma perheeni" välittää nuorille tietoa erilaisista perheistä ja kertoo tärkeimmän eli sen, että elämä voi olla onnellista monenlaisissa perheissä, vaikka ajateltu perhe usein on yhä äidin, isän ja lapsien muodostama.

"Syntymäpäivän iltana on ihan erityinen tunnelma. Juhlista tulee niin hyvä mieli, että kaikki asiat naurattavat. Hamsteri rapistelee kopassaan. Äidit halailevat minua. Hauskinta maailmassa on tietää, että he rakastavat minua enemmän kuin mitään muuta."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu