"Miksi sillä on kaksi kotia? Onko sillä kahdet eri lelut, ihan omat lelut?" kysyi esikoinen jossakin vaiheessa usein hyvästä ystävästään. Lapsesta, joka asuu keskimäärin puolet ajastaan äitinsä, puolet isänsä luona uusissa perheissä. "Miksei se voi tänään tulla meille, jos ne muut tulee?" Hän näkee tilanteen tavalla, jossa mahdollisuus tavata omaa ystävää on järjestellympää ja määrittyy sen mukaisesti, kumman vanhemman luona lapsi on. Eikä asioita aina ole helppoa selittää. 

 

Että joskus äidit ja isät, vanhemmat eivät enää osaa toimia siten, että haluaisivat asua samassa kodissa, mutta koska kumpikin tykkää lapsesta tosi paljon, saa lapsi kaksi kotia. Ai miksi äidit ja isät eivät enää tykkää toisistaan? Voitteko tekin isän kanssa lakata tykkäämästä? 

 

"Kuka niiden isä sitten on?" ja "Onko niillä kaksi isää?" ovat pohdintoja, joihin on päädytty useat kerrat keskusteltaessa erilaisista tuttavaperheistä kuten yksinhuoltajaperheestä, uusioperheestä ja perheestä, jossa toinen vanhemmista on menehtynyt. Että lasten kanssa asuva mies ei olekaan aina lasten isä, eikä nainen äiti. 


"Miten jossakin perheessä voi olla kaksi äitiä, muttei yhtään isää?" hämmästeli viisivuotias, kun kuuli sivukorvalla aikuisten keskustelua. Sen sijaan, että olisi päädytty pitkiin taustoituksiin sateenkaariperheistä, hänelle riitti täsmennys siitä, että joskus kaksi miestä tai kaksi naista tykkäävät niin paljon toisistaan, että he haluavat oman perheen. "Ne saa varmaan askarrella vielä enemmän, jos niillä on kaksi äitiä. Jos ois kaksi isää, sais ehkä käydä useammin uimahallissa." 

 

"Mutta jos se on syntynyt toisen äidin vatsasta, niin miksi se asuu täällä?" herätti keskustelua useampikin omanikäinen adoptioystävä. "Ai sillä oli niin kuin ensin yksi äiti ja sitten, kun se lensi lentokoneella, niin tuli toinen äiti ja isä?" No joo, jotakuinkin niin. Erilaiset ihonvärit jäävät lähes poikkeuksetta sivuhuomiolle, ja nousevat keskusteluun lähinnä uteliaisuutena. 

 

Perheiden moninaisuus on nykypäivää. Väestöliiton mukaan yli kolmannes perheistä on tavalla tai toisella monimuotoisia: on monikkoperheitä, yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajaperheitä, kahden kulttuurin perheitä, uusperheitä, adoptioperheitä, sateenkaariperheitä, sijaisperheitä ja tukiperheitä. Lapsen vanhempana voi perheessä toimia myös joku muu kuin se, jolla on juridiset vanhemman oikeudet, esimerkiksi isovanhempi.

 

Koska lapsi opettelee maailmaa luomalla sääntöjä ja määritelmiä, syntyy hänelle aika varhain ajatus siitä, millainen on "oikeanlainen" lapsi, vanhempi tai perhe. Siksi on tärkeää, että lasten maailmankuvaa ja asenteita rakennetaan alusta asti tasa-arvoisiksi, joustaviksi ja vastaamaan todellisuutta. Sitä, että ei ole yhtä totuutta, vaan kunkin ihmisen omasta näkökulmasta koottu kokonaisuus omine tarinoineen ja elämänpolkuineen. 

 

Se, mikä meille aikuisille näyttäytyy sidotumpana ja tietyssä määrin selittelyjä vaativana, muuttuu keskustelujen jälkeen lapselle nopeasti hyvinkin selväksi. Yksi vanhempi, lentokoneella perheeseen muuttanut, kaksi äitiä tai toisaalla asuvia sisaruksia. Ystävä on ystävä ja hänen näkemisestään ollaan yhtä iloisia riippumatta siitä, missä kontekstissa tavataan. 

 

Ps. Kerroin myös aiemmin kirjavinkeistä, joilla meillä on moninaisia perheitä sivuttu useammissa satukirjoissa. Sadut ja tarinat ovat erinomaisia oppaita elämään ja keskusteluja herättämään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu