Kun nelivuotiaani hakee kirjan toisensa perään pyytäen lukemaan vielä yhden sadun tai istuu huoneensa lattialla kertoen kirjan kuvista omaa tarinaansa mielikuvituksen laukatessa, hymyilyttää. Kun hän nukahtaa illasta toiseen kirja kasvoillaan tai tyynyn viereen kauniisti aseteltuna, palaan omiin lapsuus- ja nuoruusvuosiini.
 
Muistan, miten istuin isäni sylissä maalaistalon tuvan keinutuolissa ja selattiin saman kirjan sivuja kannesta kanteen. Yhä muistan sanasta sanaan Ester Ahokaisen runon: 
Äiti, älä telkkua avaa! Kuuntele. Saderatsut ravaa huohottain yli kattojen. Vauhti vain kiihtyy, nyt ne jo laukkaa, syöksykouruihin kaviot paukkaa. Pisaraharjat hulmahtain vauhdikas lento jatkuu vain.  Äiti, selvästi kuulla voi saderatsujen soitto soi.

Astevuosien lopulla luin peiton alla taskulampun valossa Neiti Etsivän ja Merja Jalon salapoliisimaisia Nummelan ponitalli-kirjoja silloinkin, kun olisi jo pitänyt nukkua. Elin mukana teini-ikäisen Kikan ihastumisia ja liikutuin lukiessani Husaari-hevosen menehtymistä. Jännä, miten edelleen muistan nuo lähes 30 vuoden takaa. Välillä aamuisin väsytti, mutten malttanut päästää tarinoista irti. Sitä paitsi seuraava kirja odotti jo hyllyssä, uusine vielä lukemattomine seikkailuineen. 

Maalaistalon yläkerrassa mummoni, eteläpohjalaisittain muori, luki ääneen rivejä Kalle Päätalon kirjoista. Sen pariin saatoin istahtaa pitkäksikin aikaa, vaikken kaikkea ymmärtänytkään. Joka joulu hänen joululahjatoiveensa oli sama; Päätaloa tai Eeva Joenpeltoa.  

Niin yläasteen kuin lukionkin äidinkielen opettajani vaativat, että tunneilla luetaan ääneen. Luokassa kiersi pulpetilta toiselle milloin Aleksis Kiven Seitsemästä veljestä, milloin Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Me nuoruuttamme elävät tankkasimme rivejä siinä missä vasta koulunsa aloittaneet seitsenvuotiaat. Silloin se tuntui erikoiselta – kai nyt jokainen lukea osaa. En ymmärtänyt, mikä arvo noissa hetkissä oli taianomaisen tarinaan uppoutumisen rinnalla meistä kunkin tulevaisuuteen. 

Lukutaidon heikentymisestä ollaan lukutaidon kärkimaihin kuuluneessa Suomessa huolissaan. Siitä, että lukutaidon merkityksen kasvaessa taso heikkenee. 

Jotakuinkin joka kymmenes suomalainen kuuluu näet heikkoihin lukijoihin, joille jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottavat vaikeuksia. 370 000 aikuista on siis vaikeuksissa, jos tietoa tulee paljon tai se on ristiriitaista ja tulkinnanvaraista. 

Lukeminen ei ole vain tarinoita, eikä salaisia hetkiä taskulampun valossa. Se ei ole pulpetilta toiselle kiertävä kirja, jonka sivut ovat käpristyneitä tai huoli, joka liittyy hetkellisesti kadoksissa olevaan kirjastokirjaan palautusajan lähestyessä. 

Se on avain tulevaisuuteen, sillä digiaikanakin – lyhyempien lauseiden ja irrallisten sanojen viestiviidakossa - kaikki perustuu tekstiin ja sen ymmärtämiseen, tekstien oikeanlaiseen tulkintaan ja kokonaisvaltaisen mielikuvan luomiseen.  Se opettaja, joka luetutti katolla ison savupiipun takana asuvaa Astrid Lindgrenin luomaa Katto Kassista tai aikansa Romeota ja Juliaa, Härkösen Häräntappoasetta, oli kaukaa viisas. 

 

Tunnustan silti, etten aina jaksaisi tarttua kirjaan, enkä lukea moniulotteisia, ajatuksia herättäviä Kunnaksia tai käydä syvääluotaavia keskusteluja Katri Kirkkopellon Molli- ja Piki-kirjojen kautta. Tosikompana päivänä Havukaisen ja Toivosen luomat Outolan veljekset Tatu ja Patu tuntuvat ihmettelevän liikaa. Osaan unissanikin sanasta sanaan niin Kerttu Ruuskan Elsat ja Laurit kuin Lastenkeskuksen julkaisemat Herra Jänikset ja Rouva Karhut.  

Koska kodin asenteella lukemiseen on merkittävä rooli lapsen lukuinnon synnyttäjänä, aion silti näinä vuosina vastata vieläkin useammin myönteisesti silloin, kun lapseni kantaa satukirjan viereeni. Aion etsiä ajan pysähtyäkseni tarinoiden maailmaan ja nähdä vuosia eteenpäin hänen tulevaisuuteensa. 

Ihan, kuten isänikin kiikkasi Ahokaisen riimein keinutuolissaan: 

Mittarimato, pysähdy tähän!
Hetkinen huokaa, levähdä vähän!
Mitä sä mittaat yhä, olipa arki tai pyhä?
Maailmankaikkeus kiinnostaa.
Mitaten siitä selvän saa.

 

PS. Tiesitkö, että lapselle lukemisella on yhteys parempaan koulumenestykseen ja koulumyönteisyyteen? Saksalaisen lukututkimukseen mukaan kouluun menivät mielellään 83% lapsista, joille luettiin päivittäin, mutta vain 43% niistä lapsista, joille luettiin harvoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu