Maanantai. 

Paluu arkeen leppoisan lämmössä vietetyn lomareissun jälkeen. (Liian) aikainen herätys rauhattomasti nukutun yön jälkeen työasioiden jo vilistessä päässä ennen unen tuloa. 

Auton ikkuna jäässä ja sormia paleltaa. Kesärenkaat tuntuvat parissa pakkasasteessa turvattomilta, vaikka syy siihen lienee enemmänkin unenpöpperöisyys kuin todellinen liukkaus. 

A-R-K-I.

Suljen läppärin työpäivän päätteeksi viime tingassa ja tiedän jo lähtiessäni, että aikataulut ovat lasten hoidosta noutamisia ja iltaharrastuksia ajatellen tiukat. Kieltäydyn myöntämästä, että liian tiukat. Vakuutan mielessäni, että sumplimalla selviää. Jotenkin.

 

Eskarin pihalla sataa. Reippain sadekuuro ropisee koulualueen avoimen pihan poikki kävellessä. Eskarilainen tupsahtaa vastaan eteisessä, halailee ystäväänsä kiljuen, eikä malttaisi lähteä. Pihalla hän pomppii – lenkkareillaan vesilätäkön reunalta toiselle – kertoessaan innoissaan leikeistä kavereidensa kanssa. Pinnistän, että jaksaisin kuunnella kiinnostuneesti. En rehellisesti jaksa. 

Päiväkodissa neiti neljävee juoksee vastaan paljain varpain ja onnellisena päivästään. Hänellä ei ole hoppu mihinkään, vaan tervetulohalit annettuaan hän kipaisee takaisin leikkeihinsä. Ei auta muistuttaminen siitä, että isosiskolla on oikeastaan hyvin rajatusti aikaa ehtiä omaan harrastukseensa.

 

Isosisko, joka on tullut autossa tiukkasanaisesti ojennetuksi siitä, että lähdön on sujuttava eskaria ripeämmin, unohtaa muistutuksen viimeistään siinä vaiheessa, kun näkee rakkaan vanhan päiväkotiystävänsä. Juoksee rutistamaan ja hakee läheisyyttä poski poskea vasten. Katoaa tutun päiväkodin uumeniin leikkeihin. "Ihan hetken, äiti, hetken vain." 

Pikkusisko ei löydä sukkiaan kotiin lähtiessäänkään, eikä tahdo laittaa ulkohousuja. Mitä sitä lähes nollakelissä turhaan. Päiväkodin pihalla näyttää useamman kerran onnellisena parhaalta ystävältään saamaansa korua. Silmät loistaen.

 

Nopea laskutoimitus päiväkodin parkkiksella vahvistaa, ettei enää ole minkäänlaista mahdollisuutta ennättää kodin kautta syömään ja hakemaan eväitä iltaharrastukseen, mikäli mielitään olla jotakuinkin ajoissa paikalla esikoisen harrastuksessa. Vähäkin pelivara on käytetty. Liikennevaloissa käännän auton lähiärrälle, tänään mennään ärrätädin hodareilla ja pillimehuilla.  Takapenkkiläiset mutustavat tyytyväisenä herkkujaan: ”Tää on paljon parempaa kuin peruna ois ollut.”

 

Eskarilainen kipaisee harrastuksiinsa hyppien ja hihkuen, sydän täynnä iloa siitä, että saa olla taas viikoittaisen harrastushetken vanhojen päiväkotikavereidensa kanssa. Selässä pomppivassa repussa on ärrätädin myyntitiskin eväitä, takuulla hyvin maistuvia nekin.

 

Kotimatkalla käännän autoradion päälle. Meidän laulumme ajalta, jolloin vaihdettiin ensisuudelmia ja kietouduttiin sohvankulmalle toisiimme tunneiksi. 

Tunnevyöry tasoittaa kärttyisen mielen.Olet kaikki, mistä olen haaveillut…” laulaa yksi lemppariartisteistamme. Lähetän ajatuksen vielä töissä olevalle puolisolleni. Olet rakas, tässä hetkessäkin. Tai oikeastaan erityisesti tässä hetkessä. Silloin, kun arjesta ei tunnu löytyvän järjenhiventäkään ja hampaiden narskuttelun voi kuulla naapuriin saakka. Viis ärrähodareista ja ei-yhtään-äidin-tekemistä eväistä, vesisateen kastelemista tennareista ja märästä kevyttoppiksesta tai siitä, ettei (huonosti suunniteltu) pelivara riittänyt.

Isosisko tulee harrastuksestaan kotiin ennen pikkusiskoa. ”Äiti, auta mua kirjoittamaan, mulla on tärkeää sanottavaa.” Hän raapustaa kirjaimen toisensa perään, kirjoittaa koko perheen nimet ja molempien tyttöjen rakkaimmat nuket. Piirtää huolella jokaisen rivin perään sydämen.

”Miten kirjoitetaan ihana perhe?” hän kysyy silmät säteillen. ”Siltä musta tuntuu, ihanalta.”
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu